Aurinko!

Kevättä ilmassa

Tänään tunsin ensimmäistä kertaa kevään. Vaikka ymmärrän, että on ihan liian aikaista siihen. Oli pakko päästä ulos edes hetkeksi, linnut lauloivat, räystäät tippuivat ja aurinko sekä lämmitti että häikäisi.

Lupasin itselleni, että ensi sunnuntaina ulkoilen. Ihan viimeistään. Vähiin on viime aikoina jäänyt ja tilanteeseen on pakko saada muutos. Lisäunikaan ei olisi pahaksi, vaikka tekeminen on kivaa ja tarpeellista, tuntuu välillä, että uni jää turhan vähiin. Toisaalta kun on pienoinen kiire koko ajan, lyhyempikin aika riittää palautumiseen. Paras keino palautua on lukea blogeja sohvalla maaten puhelimesta kissanpentujen hyppiessä päälläni. Kommentointi muihin blogeihin on jäänyt vähälle, mutta vielä senkin aika taas tulee.

Niin ja jooga. Sinnekin haluan, vaikka näin myöhään kevään kurssille ei voinutkaan ilmoittautua. Palautteen sain sinne lähetettyä, katsotaan vieläkö mukaan mahtuisin. Laukku kyllä on jo pakattuna.

Sumu ja värit

Kuuhulluusko iski?

Ajanmyötä olen havainnut, että matalapaine vaikuttaa mielialaan. Matalapaineella väsyttää, eikä oikein mikään huvita. Itsensä saa pakottaa tekemään asioita. Nyt mietin onko minusta tulossa kuuhullu? Toisaalta en kyllä edes tiedä onko nyt täysikuu.

Niin tai näin, tänään heräsin neljältä eikä uni sen jälkeen enää tullut. Seurustelin kissojen kanssa, pakkasin kimpsut ja kampsut ja ajelin sakeassa sumussa Porvooseen. Jos olisi ollut aikaa ja kamera, olisin varmasti pysähtynyt kuvaamaan aavemaista näkymää. Nyt pysähdyin vain tiputtamaan syntymäpäiväkortin täysiä vuosia täyttävälle ystävälleni. Onnea vaan P, vaikka oletkin karannut muille maille juhlistamaan päivääsi.

Erinäisten syiden vuoksi vasta tänään oli ensimmäinen istunto perunkirjoitusasioissa. Paperit olivat suurinpiirtein kasassa ja uskon tämän olevan helppo asia. Sitten jännitetään niitä veroja.

Illalla kävin joogassa. Matkalla tapasin ystäväni syksyn, tervehdin sitä ja toivotin tervetulleeksi.

Kauden ensimmäinen

joogatunti

Edellinen kausi loppui joulukuun alussa, eilen alkoi uusi. Sen verran olen saanut itseni jumiin, että tänä aamuna olen kärsinyt orastavasta päänsärystä. Sen siitä saa palkaksi kun jumiutuneita niskoja, hartioita ja lihaksia menee venyttelemään. Parempi olisi kun harjoittasi venyttelyä säännöllisesti. 

Vaan kyllä se taas vaan oli mukavaa. Kerran viikossa puolitoista tuntia huhtikuun puoleen väliin asti. 
Auttaa kummasti kun alkuun pääsee.

Lunta

ja liikuntaa

Tänään ei ole epäilystäkään siitä, mistä saa päivän liikunta-annoksen. Huomenna alkaa taas jooga. 

Vaikka joogaa on takana jo kohtuullinen määrä (olisiko viisi kautta?), en silti oikein osaa tehdä harjoituksia kotonani. Ohjattu harjoitus on enemmän mieleeni. Jokaisen harjoituksen jälkeen on pakko ihmetellä minne se puolitoista tuntia hurahti. Aika kuluu sukkelaan kun pyrkii ajattelemaan vain sitä tekemistään eikä mitään muuta. Onpa hyvä, että kausi taas alkaa. Odotan innolla. 

Hyvää uutta vuotta!

Tänä vuonna minä...

...löydän töitä
...muistan kaikkien ystävävieni syntymäpäivät
...siivoan useammin
...saan Namu-kissan Sulon kaveriksi (Pinkkitassun Hagar, EUR d 22)
...en jätä tavaroita lojumaan
...otan rennosti
...innostun uudesta

ja vaikka mitä. Uudenvuodenlupauksiin en usko, mutta aina on oikea aika tarkastella tottumuksiaan, ajatuksiaan ja toimintatapojaan. Joskus olen jostain lukenut, että vaatii 19 kertaa, jotta saa jostain asiasta itsellensä tavan. Ei se ole paljoa ja kun tähän uskoo, se varmasti myös toimii.

Se on vielä epäselvää minkä uuden taidon tai harrastuksen minä tänä vuonna itselleni hankin.

Aikaisempia ovat olleet virkkaus (ei sopinut minulle), bloggaus (koukussa ollaan), taloyhtiön hallituksen jäsen ja sen mukanaan tuomat kommervenkit, jooga (nyt olen ilmoittautunut viidennelle hathajoogakurssille).

Ideoita?

Aakkoset

Elämäni aakkoset

En minä unohda (yleensä), mutta joskus voin olla asioissa hidas. Kuten nyt tämänkin kanssa. Häivähdys Purppuraa -blogissa kirjattiin elämän aakkoset jo huhtikuussa. Minä tartun asiaan nyt. Tässä ne ovat, elämäni aakkoset:

A = Aamu. Minä nautin aamuista ja haluaisin olla enemmän aamuvirkku kuin itseasiassa olenkaan. Aamiainen. Rauhallisen päivän nautinnollinen aloitus.

B = Blogi, bloggaus. Ei kai tarvitse selittää.
C = Cat. No, okei. Tämä on vähän fuskua kun on myös k:ssa.
D = Downton Abbey tv-sarja.
E = Englanti. Kieli, kulttuuri, maa, maisemat, hyvät ja realistiset tv-sarjat ja kirjat, astiat.
F = Fiskars, sekä sakset ja muut tarvikkeet, että koko kylä.
G = Gilles eli Sulo Naukula.
H = Helmi, Helsinki.
I = Ihmiset.
J = Jooga. Alkoi taas ja kyllä sitä onkin kankea kesän jäljiltä. Myös joulu.
K =Kissat, kirjat, koti, kaupungit. Huh, tännepä tuli ihan ruuhkaa. Lisääkin tulisi, mutta jätetään nyt tähän.
L = Lahjojen hankkiminen. Siitä minä pidän, varsinkin silloin kun on keksinyt hyvän idean tai nähnyt jotain lahjan saajalle täydellisesti sopivaa. Lahjan saaja voi toki olla erimieltä!
M = Mielenrauha.
N = Nauru. Pidentää ikää ja tekee hyvää. Naukula, se blogi josta aloitin.
O = Onni. Onnellisuus. Onni-kissa(t) ja elämisen onni.
P = Porvoo, perhe.
Q = Queen ja varsinkin Bohemian Rapsody.
R = Ruoka.
S = Sade, saaristo. Yhdessä ja erikseen.

T = Tarinat, taulut, Tove J., tietokone.
U = Urheilu, minä olen aikamoinen penkkiurheilija.
V = Valo, valokuvat, vuodenajat.
W = Wilma. Edesmennyt kissani.

X = X-factor. Minä pidän siitä kun joku yllättää ja onnistuu. Osaa jotain täydellisesti. Siksi katson joskus youtubesta näitä pätkiä onnistumisista. Vähän salainen harrastus tämä. Hys hys siis.
Y = Ystävät. Tietenkin.
Z = Zoo, minä pidän eläintarhoista, vaikka ne vähän ristiriitaisia ovatkin. Pidän ainakin silloin, kun ne ovat hyvin hoidettuja ja eläimillä on tilaa ja virikkeitä.
Å = Åbo. Ihan oikeasti tykkään, enkä kyllä tähän kohtaan muuta keksisikään. Paitsi ehkä sen norjalaisen naiskirjailijan Åsne Seierstadtin, joka kirjoitti mm Kabulin Kirjakauppiaan.
Ä = Äiti.
Ö = Östermalm. Kaunis kaupunginosa Tukholmassa.

Tätä postausta tekiessäni, aiheeseen oli tarttunut myös Lady of the Mess. Vaikea oli miettiä, mutta kiva näitä on lukea. Tarttuisikohan joku haasteeseen?

PS: Tunnisteita merkitessäni huomasin, että minähän olisin voinut luntata vastaukset sieltä :)

30 x 90 min

= 45 tuntia

Tämän vuoden tammikuussa aloitin hathajoogan, sen lempeimmän muodon joogasta. Takana on nyt lähes 45 ohjattua harjoitustuntia ja muutama satunnainen kokeilu kotona. Ohjattu harjoitus sopii minulle ja tarkoitus on ilmoittautua taas kevään kurssille. 

Se kannattaa, sillä välillä kropassani tuntuu samalta kuin miltä syntymälahjaksi saamani kuvan nalle näyttää. Jooga auttaa. 

Minä huijaan itseäni

ja onnistun siinä

Ihminen on hassu olento. Ainakin minä olen. Saan itseni surulliseksi, vihaiseksi, iloiseksi ja vaikka minkälaiseksi pelkän ajatuksen voimalla. Jos ajattelen surullisia asioita, hetken kuluttua tuntuu, että koko maailma kaatuu niskaan. Onneksi samalla tavalla pystyy psyykkaamaan itseään myös positiivisiin asioihin.

Joskus itsensä huijaamiseen tarvitaan myös apuvälineitä. Viime talvena ja keväänä totesin, että liikuntasuorituksen merkitseminen ylös taulukkoon auttaa minua liikkumaan. Kun työ jäi, jäi liikunta (joogan tosin aloitin uudelleen syyskuun alussa) ja vaikka olen tiennyt erilaisten nettisovellusten olemassaolon, en ole niihin sen paremmin tutustunut. Tänään sain kuitenkin ystävältä kutsun yhteen sovellukseen ja kuinka ollakaan, oli minun heti lähdettävä iltakävelylle. Reipas 35 minuutin kävely teki hyvää ja  merkkasin sen heti taulukkoon asianmukaisesti.

Olen tyytyväinen huijari. Kolmella heijastimella varustettu tyytyväinen huijari.

Portaat

Ylös, alas, ylös, alas x ?

Täällä kotia järjestellessäni ryhdyin miettimään kuinka monta kertaa päivässä minä kuljen portaita ylös ja alas. Pitäisikö laittaa tukkimiehen kirjanpito pystyyn? Toinen asia mitä mietin on se miksi tavaroita ei voi heti laittaa paikoillensa? Edes tällainen keski-ikäinen täti-ihminen. 

Toisaalta portaissa ravaaminen on hyvää liikuntaa itse kullekin. 

Jottei se liikunta nyt pelkästään tähän jäisi, ilmoittauduin syksyn joogakurssillekin.