Vaikka työviikko olisi kuinka vienyt mehut, kannatan silti ajatusta, että perjantai-iltana tulee tehdä jotain erityistä. Ainakin minun viikonloppuni tuntuu silloin pidemmältä ja palaudun paremmin arjen aherruksesta. Minun erityistekemiseni oli eilen Studio Pasilan Saikkua, kiitos -esitys. En muista koska olisi nauranut yhtä paljon, joskus suorastaan ulvoin. Vieläkin vatsaan koskee kun ajattelee.
Tänään olen panostanut kotitöihin ja ihanaan brunssiin Ipin Kulmakuppilassa. Kävimme kyseisessä paikassa jo toistamiseen ystäväni Anan kanssa. Päädyimme samaan pöytään kuin ensimäiselläkin kerralla, minä parkkeerasin autoni samaan ruutuun. Aikamoisia sattumia.
Brunssilta päädyin Hulluille Päiville pesuaineita hankkimaan. Matkaan tarttui muutakin, shampoota, huulirasva, kalenteri ensi vuodelle sekä kauan harkinnassa ollut kolmiosainen Kartellin Componibili säilytyskaluste. Se päätyy kirjastoon sohvapöydäksi.
Pihatöitä en päässyt tekemään, sen sijaan lämmitin saunan. Ehkä ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Tai kahteen? Aluksi sauna oli pestävä, koska sitä käytetään yleensä vain kissojen unipaikkana.
Muutama pakollinen homma on vielä tekemättä, mutta ne kyllä ehtii. Huomenna olisi tarkoitus ulkoiluttaa Museokorttia ja kahvitella ystävän kanssa.
*********************************************************************************
Muita manitsemattomia kulttuuririentoja tänä vuonna ovat olleet:
- Suomen kansallisoopperassa The Fabulous Bäckstöm Brothersin Messiaan (oli toki vuonna 2016 jo!)
- Teatteri Jurkan Anders B.
- Mikko Kuustosen konsertti Savoy-teatterissa
- Helsingin Kaupunginteatterin Lava-Ammuntaa V Arena-näyttämöllä
- Suomen Kansallisteatterin Rikhard III (ensimmäinen näkemäni Shakespeare!)
- Suomen Kansallisteatterin Sisäistetyt teoriat rakkaudesta Omapohjassa
Ja se Myrskyluodon Maija olisi kyllä nähtävä myös ja ties vaikka mitä.
