Sosiaalinen erakko

Päivien saldo

Viime päivinä minä, sosiaalinen erakko, olen: 

• nukkunut
• lukenut
• nukkunut
• herännyt myöhään
• nauttinut aamiaisia sängyssä
• rapsuttanut kissoja
• tehnyt rästitöitä
• jättänyt pyykit pesemättä
• leikittänyt kissoja
• siivonnut jälkiäni, lehtipinoja ja eteisen lipaston päällystä
• ihaillut saamiani joulukortteja
• katsonut ainakin 10 Masterchefin jaksoa nauhalla, enkä edelleenkään ole katsonut koko tuotantokautta. Toki olen joutunut kurkistamaan netistä kuka voitti ;)
• syönyt suklaakonvehteja
• vieraillut äidilläni ja veljelläni
• vieraillut ystävälläni
• nauttinut ja ihmetellyt ajan kulumista

En ole tehnyt mitään liikaa, enkä mitään liian vähän. Olo tuntuu toipuneelta ja tunnen olevani valmis tulevan vuoden haasteisiin. Ainakin niihin, mitkä näin etukäteen jo tiedän. 

Kun mamma matkaan lähti...

Vuoden viimeiselle työmatkalle

Merkitään nyt muistiin vuoden viimeisen työmatkan loppukin.

Matkaan pääsimme seuraavana päivänä. Düsseldorfin sijaan lensimme Brysseliin. Sieltä junalla Aacheniin tarkoituksena illastaa työkavereidemme kanssa. Päädyimme kuitenkin hotelliin syömään kahdestaan, sillä, yllätys, yllätys, juna oli myöhässä. Reilun tunnin. Ensin vajaa puoli tuntia ja sitten vielä hitaammille raiteille siirtyminen hidasti matkaa entisestään. Ei voinut kuin nauraa.

Hotellilla ruoka oli hyvää, vaikkei paikka muutoin kummoinen ollutkaan. Varsin eksoottinen mökki.

Vaan kukapa olisi arvannut, että tässä hotellissa oli minulle paras tyyny kaikista niistä hotelleista, joissa olen yöpynyt.

Itse kaupunki näytti viehättävältä, ainakin se vähä mitä siitä näimme matkatessamme toimistolta asemalle taksilla.

Hyvää ja rauhallista

joulua

Viimeisenä työpäivänä ennen joululomaa torkutin kelloa viidesti, enkä kaikkia torkuttamisia edes ymmärtänyt tekeväni. Kun viimein heräsin oli ensimmäinen ajatukseni vaihtaa makuuhuoneen huonekalujen järjestystä. 

Oonko eksynyt?
Vai onko tämä Naukula?

Maltoin mieleni ja ryhdyin puuhaan vasta töistä kotiuduttuani. Vaikka väsytti niin vietävästi, päiväunien sijaan tartuin imuriin ja ryhdyin rakentamaan joulua. Kolmesta syystä johtuen joulukoristeviritykset ovat hieman omituisia. Mutta joulu on nyt silti rakennettu, vaikka joulupuuta ei olekaan.

Hyvää joulua! 

Talvimyrsky

ja peruuntunut lento

Tiistaina 12.12. oli tarkoitus lähteä vuoden viimeiselle työmatkalle. Kissat oli viety hoitoon mummulaan viikonloppuna, valoisan aikaan. Matkalaukku pakattuna lähdin luottavaisin mielin matkaan. Säätiedotukset toki olin kuullut ja kotipihalla tuprutti tulla lunta mukavasti. 

Kentällä meno vaikutti rauhalliselta, näkyvyys tosin oli lähes nollassa. Kaikki tuntui sujuvan kurjasta kelistä huolimatta hienosti. Törmäsin tuttuun mieheen ja se oli selfien paikka se.

Jossain kohdin ilmoitettiin lennon myöhästyvän 1,5 tuntia. Aika sujui nopeasti työkavereiden kanssa ja kohta olikin aika siirtyä portille. Sinne alas, porteille 31 ja jotain. Tiedossa bussikuljetus koneeseen. Muitakin koneita oli myöhässä pyryn ja sivutuulen takia. Jossain kodin pääsimme bussiin jossa kuljettaja puhui puhelimessa vuoronsa päättyvän kuudelta. Hetken kuluttua hän lähti ja jätti meidät bussiin. Ystävällien lentokenttävirkailija pyysi meitä takaisin odotusaulaan odottamaan kahdenkymmenen minuutin lisäviivettä. Tämä tuntui jo omituiselta jos noin lyhyestä ajasta olisi kysymys. Päästyämme sisälle kaikki virkailijat katosivat kuin tuhka tuuleen, ketään ei tullut tilalle. Siellä me olimme täysin tietämättöminä mistään ja vaikka kuinka somekanavia ja lehtiä selasi, ei missän ollut mainintaa ylityökiellosta. Reilun puolentoista tunnin kuluttua paikalle tuli virkailija, sitten vartija ja perässä toinen. Aloin jo uumoilla mitä seuraavaksi kävisi. Lento peruttiin, ihmisiä kehoitettiin lähtemään koteihinsa. Osalle järjestettiin bussikuljetus hotelliin, Siuntioon, ilman matkatavaroita tosin.

Lentokentän läpi kävellessämme oli selvää, ettei meidän koneemme ollut ainoa joka oli peruttu. Tuloaulassa oli enemmän ihmisiä kuin olen koskaan siellä nähnyt, tunnelma kireä. Matkalaukkuja oli odotettu kuulemma yli toista tuntia.

Yön aikana piti saada tietoa mahdollisista lennoista ja tulihan sitä. Minulle tarjottiin lentoa Frankfurtista Düsseldorfiin, ei tosin ollut tietoa miten sinne Frankfurtiin pääsisi. Työkaverini onnistui  saamaan meille iltapäiväksi lennot Brysseliin, josta pääsisimme junalla määränpäähän lähes yhtä sutjakasti kuin Düsseldorfista. Tai niin kuvittelimme. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Päiväristeily Tallinnaan

Joulutorilla

Saimme päähän lähteä ystäväni kanssa päiväristeilylle Tallinnaan katsomaan joulutoria. Emme olleet ajatuksemme kanssa yksin. Koska emme olleet tehneet varauksia laivan joulupöytiin, menivät ne meiltä sivu suun. Matka oli myrskyinen, päivä sateinen, oikea kamerakin oli kotona. Joulutunnelma ties missä, kun ei se kesäkään koskaan tullut.

Svengaava joulupukki nauratti kyllä ja ihmisiä on aina hauska tarkkailla. Kaikkinensa hyvä matka.

Vaan tämä pieni 9. päivän myrsy oli vain esimakua tulevasta. Seuraavana tiistaina (12.12) minun oli tarkoitus lähteä työmatkalle Saksaan. En lähtenyt.

Irti arjesta

Riika, Latvia

Muutama viikko sitten pidin yhden ylityövapaan ja suuntasin (skoda)siskojeni kanssa kolmen päivän retkelle Riikaan. Ensimmäinen visiitti minulla. Vaikka marraskuu oli sateisen sumuinen ja kolea, oli matka silti sopiva irtiotto arjesta. Lentomatka lomapäivien lukumäärään suhteutettuna sopiva. Ja ystävien seura mitä parhainta. Näitä retkiä on ollut ikävä.

Kaupunki on mukavan kokoinen, kävellen pääsee pitkälle ja raitiovaunulla myös. Kauppahallialue oli valtava, uskomattomat viisi isoa hallia. Art Nouveau arkkitehtuuri kukoisti ja kaupungista löytyi toinen toistaan komeampia rakennuksia. Mukava ensitutustuminen kaupunkiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi100!

Kun itsenäisyyttä juhlisti jo eilen, voi tänään viettää ansaitun vapaapäivän kaikista riennoista ja keskittyä kotoilemaan. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pieni pettymys

ja loistava toipuminen

Jo hyvän aikaa sitten olimme sopineet ystävien kanssa lauantaille Downton Abbey-maratoonin. Ruokakaapit oli täytetty ja aikataulut sovittu. Kauan odotettu päivä ja mikä pettymys! Netflix oli poistanut Downton Abbey - ohjelmistostaan. Skandaali! Koska riisipuuro oli valmiina, kahvit keitetetty ja brunssi pöydässä, oli meidän keksittävä jotain muuta.

Toiset maratoonarit, Saila ja Paula, toipuivat nopeammin. Minua harmitti vietävästi. Ehkä jopa koko ensimmäisen The Crown -sarjan jakson ajan.Vaan sen jälkeen ei sitten harmittanutkaan. Niin vei meidät mennessämme, että katsoimme koko ensimmäisen tuotantokauden kymmenen osaa. Siis kymmenen tuntia. Kymmenen tuntia televisiota.

Vaan kyllä kannatti.

Päivän saldo

ja sitten nukkumaan

• Aikainen herätys 
• Ehdin kuin ehdinkin kahdeksaksi töihin - se ei kuulu tapoihini. Jo 8.20 tuntuu paljon miellyttävämmältä
• Töitä, töitä, töitä
• Hervottoman hauska lounastauko 10 sekunnin joulutervehdystä suunnitellessa
• Tehtyjä työtunteja yhdeksän - vähemmän kuin päiviin
• Kauppareissu - unohdin mantelit (enhän minä itselleni vaan glögiin ja puuroon)
• Kuivat pyykit pois narulta
• Tiskikoneen tyhjennys
• Pitkä puhelu
• Imurointi
• Yleinen järkkäily

Lattia Riikassa. 

Mitä tästä opin? No sen, että kannattaa lähteä porukalla syömään, ajoissa kotiin ja ryhtyä hommiin arki-iltanakin. Jää aikaa viikonloppuna muuhun. Kuten glögiin ja Downton Abbey -maratooniin.

Pähkinöitä, pähkinöitä

Lisää pähkinöitä

Kun illat hämärtyvät ja tulee pilkkopimeää, voisin syödä pelkästään pähkinöitä ja manteleita. Maustamattomia, kuorettomia, maapähkinöitä. Ja siemeniä. Auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä ja muita.

Lähikaupassa käydessäni harhailin pähkinähyllylle, mutta nyt tuli raja vastaaan. Kolmen kilon pussi maapähkinöitä oli liikaa, jopa minulle. Kalorit vain pyörähtelivät silmissä kuin dollarinkuvat ikään. Onneksi kotoa kuitenkin löytyi pieni pussillinen manteleita jo valmiiksi. Ilta pelastettu.

Säätiedotus merenkulkijoille

Radioaalloilla

Minä ja säätiedotus merenkulkijoille tapaamme nykyään usein ja olen aikalailla ihastunut tähän sanapariin. 

Säätiedotus merenkulkijoille. 

Olisipa hienoa olla merenkulkija ja kuunnella merellä tiedotetta, mutta kun en ole niin pakko sitten keksiä oma säätiedotus merenkulkijoille. Se voisi kuulua vaikka näin. 

Säätiedotus merenkulkijoille. 

Aamusta pientä usvaa ja unihiekkaa, sormissa kylmää. 

Päivää kohden lämpenevää, hartioissa pientä tuskaa. 

Iltapäivästä vahvistuvaa etelätuulta. 

Illalla selkeää, tuulitiedot puuttuvat. 

Jos kirjoittaisin kirjan, voisi sen nimi olla säätiedotus merenkulkijoille. Tai ehkä Muistikirjan on aika väistyä ja muuttua säätiedotukseksi merenkulkijoille. Niin, niin kai sen sitten täytyy olla. Minä voin olla se meri ja se merenkulkija ja rannikkoasema myös. Ehkä tämä ajatus vielä kypsyy ja kypsyessään toteutuu. Kunhan rästityöt on tullut tehtyä ja nukuttu muutama yö. 

Asioita muistiin

ja unohdettavaksi

• Muista sopia kissanhoidollisista asioista tulevan matkan ajaksi
• Muista pakata matkaan oma tyyny, mutta älä ota liikaa tavaraa
• Muista kiittää aidanrakentajaystävääsi
• Muista mennä ajoissa nukkumaan
• Älä kuuntele CD:ltä sademetsän rytmejä mielenrauhan saavuttamiseksi, se mikä rentouttaa yhtä saattaa villitä kolmea
• Älä arkaile pyytää apua naapurilta, jos aitanne alta löytyy kuollut jänis
• Älä nuku vasemmalla kyljelläsi,  olkapääsi ei siitä pidä

Talvi yllätti tämän autoilijan

Etäpäivä

Ikäväkseni täytyy todeta, että talvi yllätti tämän autoilijan. Autossa on kesärenkaat ja minä olen varustautunut huomenna etäpäivään. Muistin kannettavan, virtajohdon, hiiren ja kuulokkeet puheluita varten. Tulkoon sitten lunta vaikka kuinka ja paljon.

Viimeiset yrtit kävin korjaamassa talteen, ruohosipulit ja persiljat. Niistä ja muutamasta kananmunasta syntyy nopeasti huominen lounas. Olen varustautunut. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, työt saan aloitettua paljon aikaisemmin kun jos menisin työpaikalle. Toivottavasti osaisin myös lopettaa ajoissa.

Turvallista ensilumenpäivää! Malttia ja hyviä hermoja.