Muistoja

ja aarteita

Kuten varmasti on tullut kaikille selväksi, täällä raivataan. Ihan jokaista muistoa ja aarretta en ajatellut esitellä, mutta tämä on lähes pakko esitellä.

Minä olen ollut Turussa, ilmoitan hieman sarkasmia äänessäni. Muistan kyllä mihin tämä matka liittyi ja mukavaa oli, mutta onko minun silti pitänyt säilyttää Turun kartta ja juna-aikataulu vuodelta 1999 - 2000?

Näitä aarteita esitellessäni mietin minkälaisen kuvan itsestäni annan. Ei ehkä näiden juttujen perusteella uskoisi, että on täällä kyllä ihan siistiäkin. Paitsi kaapeissa ja siihen minä nyt muutosta olenkin hakemassa. Kauan tämä urakka tuntuu vievän, mutta on onneksi aikaa.

Valokuvia

Laatikollinen valokuvia cd:llä

Kovin hitaasti etenee tämä järjestely, kun löydän aina jotain mielenkiintoista tutkittavaa. Kuten esimerkiksi laatikollinen valokuvia cd-levyillä. Onneksi näitä on vielä mahdollista lukea läppärilläni.

Lyhyen katsauksen jälkeen voi todeta, että osa näistä on jo netin kuvapalvelussa, osa ei. Olisi tässäkin sitten pieni urakka. Muutamia muistoja tännekin laitoin talteen, vaikka kuka sitäkään tietää kuinka kauan näitä blogipalveluja ylläpidetään.

Innostuessani en millään malttaisi edes syödä. Kun jääkaapissa ei ollut mitään valmista, oli pikaruuan vuoro. Spagetit kiehumaan ja jauhelihakastike työn alle. Kastikkeeseen jauhelihaa, tomaattisosetölkki, maustamattoman tuorejuuston jämät, suolaa, mustapippuria sekä tuoretta basilikaa. Kyllä maistui hyvälle. Toki asiaan saattoi vaikuttaa se, etten ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen ja kello lähenteli jo neljää viittä.

Raivaustyöt jatkuvat. Tämä on puhdistavaa!

PS: Eilen olen kyllä tehnyt muutakin. Reilun 9 km lenkin ystävän kanssa. Nyt ovat pikkuvarpaat isoilla rakoilla ja lihakset varsin jäykät.

Flamencoa

Madridissa, Espanjassa

Työmatkallani syyskuussa 2005 kävimme myös katsomassa flamencoa kuulemma yhdessä Madridin suosituimmista flamencopaikoista. Nimeä en valitettavasti muista. Tunnelma oli katossa ja esitykset taiturimaisia. Kuvat tärähtäneitä, sillä ne on kuvattu tarkoituksella ilman salamaa. Kertovat kyllä tunnelmasta. 

Kuvien ruskeapukuinen vanhempi rouva oli illan päätähti ja oli upeaa kuinka muut esiintyjät tanssijoista soittajiin osoittivat hänelle kunniaa.

Real Madrid

Jalkapallostadion

Työmatka on vienyt minut syyskuussa 2005 Madridiin, Espanjaan ja siellä turistikierrokselle Real Madridin jalkapallostadionille. Mikäli oikein muistan, väkeä stadionille mahtuu n 80.000 henkilöä eikä alueella ole mitään stadionia varten rakennettua parkkipaikkaa. (Miksi täällä parkkipaikat ovat niin tärkeitä? Siksikö kun meillä on aina ollut paljon tilaa väkilukuun nähden?) Pääsimme istumaan kotijoukkueen vaihtopenkeillä ja käymään vierasjoukkueen pukuhuoneessa, kiersimme myös palkintomuseon (jalkapallo+koripallo), illallista nautimme stadionilla olevassa ravintolassa. 

Stadionin ravintolasta oli upea näkymä valaistulle kentälle, harmi, etten nyt saa tätä tänne millään oikein päin! 

Olipa kyllä hauskaa, että löysin nämä kuvat! 

Syysmuotia

Kotipihalla

Kotipiha tulee tutummaksi kuin koskaan, siitä pitää huolta Sulo-kissa. Vaikka pieni sade ei ulkoilua haittaa, tänään pysyttelemme sisätiloissa. Sulo vetää sikeitä ja minä käyn edelleen läpi kirppikselle joutavia tavaroita. Tuntuu kyllä, että saan enemmän sotkua aikaan kuin selkeyttä. 

Ehkä se selkeyskin sieltä vielä tulee. Nyt mietityttää jo se, mitä teen niille tavaroille, jotka tulevat kirppikseltä takaisin kotiin. 

Syksy

tuli

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli syksy. Kotipihan pensaiden lehdet kellastuivat, aamukaste ei hävinnyt ja koivut suorastaan satoivat lehtiä. Vaahtera ja villiviinit punastelivat kilpaa, minä join kuppikaupalla teetä ja ihmettelin maailmanmenoa. Työnhakua lähinnä. Se kyllä käy työstä. Muutamia hakemuksia on avoimena maailmalla ja tänään lähti yksi lisää.

Aikamoista haaskausta on pitää työhaluisia  ja -kykyisiä ihmisiä kotona. Sanonpa vaan. Onneksi olen sitkeä, en luovuta vähästä ja mieli on virkeä ja avoin uusille haasteille. Kyllä niitä uusia haasteita vielä joskus löytyy. Tiedän sen.

Lukuvuorossa: Hannah Sophie Nimikirjainmurhat, wsoy 2014, omasta kirjastosta. 

Lapsi on lapsi

Aina vaan

Vanhempani ja veljeni kävivät eilen kylässä. Toivat tullessansa ison kasan omenoita, Sulo-kissalle vessamaton, kahvipaketin, kahvikermaa, vanilijakastiketta sekä omenapiirakan. Kaiken tämän jälkeen he lähtiessään ostivat kirppiskasastani tuikkukupin. Kun äitini kysyi tosissaan sen hintaa, ilmoitin leikilläni sen maksavan kaksi euroa. Äiti ilmoitti tähän, että isä maksaa siitä vitosen. Ei sitten auttanut muu kuin isän kaivaa lompakkoaan.

Kyllä se tämän perusteella siltä vaikuttaisi, että lapsi on aina lapsi ja lasta täytyy tukea. Vaikka lapsella ikää jo 48 vuotta olisikin.