Aamuyön tunnit

Kello neljä

Palasin lomalta töihin. Heräsin neljältä. Uni ei tullut enää silmään. Sellaista se välillä on, kun on luonteeltaan sellainen "ettei nyt vaan myöhästytä" ja "parempi olla ajoissa" tyyppi.

Nyt saakin sitten jo puhdistaa meikit kasvoilta ja väsymyksestä kirvelevistä silmistä ja painua nukkumaan. Ehkä ensi yönä saan nukuttua ihan vaikka kello kuuteen.

Hyvää yötä. 

Oi kuusipuu

oi kuusipuu

Eräänä päivänä seikkailin erään postimyyntiyrityksen alesivuilla. Jouduin tekemään ostoksen. Ostin suihkuverhon tai oikeastaan ostin joulukuusen. Ikivihreän.

Se on ehkä tämän vuoden ainoa joulukuuseni.

Ystäväni kehoitti minua laajentamaan katsantokantaani ja siksi kokeilin suihkuverhoa myös olohuoneen verhoksi. Oli siihen tarkoitukseen kuitenkin auttamattomasti liian lyhyt ja koska en osaa sitä pitsiäkään helmaan nyplätä, päätyi suihkuverho suihkuverhoksi.

Sattumoisin näin eilen erään koulun seinällä joulukuusikankaan ja siihen oli viritetty valot. Kerrassaan loistava joulukuusi.

Lomalla

Kesälomalla

Ihmisen pitäisi erään lausahduksen mukaan hankkia itsellensä sellainen elämä, josta ei tarvitse lomaa. Minä en ole siihen vielä päässyt. Olen tällä hetkellä kesälomalla. Säästelin osaa lomastani ollakseni kotona kun sijoituskissani Namu saa pennut. Pennut syntyivät sunnuntaina, enkä tiedä onko lomani mammaloma vai hoitovapaa. 

 Toisaalta Namu hoitaa kyllä pennut ja minä hoidan lähinnä itseäni. Meditoin siivoamalla. Käytettyjä lamppuja ja pattereita sekä pieniä rikkoutuneita sähkölaitteita on viety Sortti-asemalle, pieni kuorma vanhoja tekstiilejä päätyi kierrätykseen. Äidille on kertymässä kassillinen vaatteita ja kirjoja pinosin tänään nurkkaan vinon pinon odottamaan kierrätykseen pääsyä.

Sängyssä lojun luvattoman pitkään lukien. Tänään nautin siellä aamiaiseni. Mikäs siinä oli ollessa, tuhisevan ja vikisevän pentukopan vierellä. 

Hämähäkki vessassa

ja minikirjasto

Jokin aika sitten näin sosiaalisessa mediassa hämähäkin kutovan verkkoa. Se oli taidokas esitys jota jaksoi katsoa vaikka kuinka pitkään. Hieman sen jälkeen kun olin esityksen nähnyt, näin pikkuvessani nurkassa pikkuruisen hämähäkin ja kutomansa verkon. Jätin sen siihen ja siinä se on vieläkin. Eihän sitä nyt voi toisen elämäntyötä tuhota?

Lisäksi sain kimmokkeen perustaa vessaan pienen kirjaston. Näin jossain kuvan kahdesta hyllystä, jotka oli laitettu pytyn taakse seinälle kirjoja varten. Minä tyydyin pienempään kirjastoon.

Kamera

ja roskat

Syyskauden toinen flunssa iski minuun jo viime viikonloppuna. Kulunut viikko on mennyt osin töissä, osin kotona ja nukkuen. Nyt tuntuu paremmalta kun niistäessä irtoaa taas, tietänette mitä tarkoitan. 

Tänään olisi tehnyt mieli ulos, kun aurinko kauniisti houkutteli. En antanut mieliteolleni valtaa, vaan pysyttelin sisätiloissa. Roskat vein kameran kanssa.

Pyrypäivien jälkeen aurinko tuntui sisätiloissakin ihanalta, tuntuu kun sen näkemisestä olisi ollut tosi pitkä aika.

Kauniita kuvia

Instagramissa ja muualla

Kauniita kuvia on mukava katsella. Ihailla ihmisten oivalluksia ja ideoita. Pinterestissä käyn harvemmin, mutta Instagramissa päivittäin (minut ja kissani löytää sieltä nimellä Naukula). Kissojen, kaupunkimaisemien ja muiden lisäksi ihastelen aina kauniita kattauksia ja ylhäältä päin otettuja kuvia. Toisaalta tuntuu, että niitä suoraan ylhäältä otettuja kuvia tulee juuri nyt ja on jo vähän aikaa tullut vastaan joka puolelta. Väkisinkin jään miettimään mitä seuraavaksi. Mikä on uusi trendi? Tummaksi ja vanhaksi sävytetyt kuvat?

Oma versioni ylähäältä otetusta kuvasta ei ole lavastettu, se on aito, sellainen millaista täällä kotona on. Vinossa oleva likainen pöytäliina (nyt jo pesty), kissojen juoma-astia (maljakko), keramiikkakurssilla tekemäni laatat ja matala astia, jonne näköjään on jostain eksynyt yksi kissan raksu, kuppi kahvia ja työkone hiirineen ja epämääräisenä kiemurteleva hiiren johto. Kauniimmakin sommitelman olisin ehkä osannut tehdä. Mutta tämä on ainakin aito.

Sujuvat vaihdot

ja kesärenkaat

Nykyinen työpaikkani on ensimmäinen missä olen käynyt omalla autolla enkä julkisilla. Tänään yritin jälleen käyttää julkisia tuohon reilun kahdeksan kilometrin matkaan. Aamusella matkaan meni 1 h 20, josta ajasta noin 15 minuuttia oli turhaa kun lähdin pysäkille liian aikaisin. Iltapäivällä matkaan kului sama aika. Tällä kerralla matkasin kahdella bussilla. Kävely + juna + juna + kävely -vaihtoehdollakin olisin päässyt.

Kun autolla saman matkan taittaa reilussa 20 minuutissa, ei tarvitse miettiä kumman valitsen. Sen verran korkealle arvostan vapaa-aikani, että yksityisautoilu on näillä osoitteilla kannattavampi vaihtoehto.

Bussit olivat tupaten täynnä. Koululaisia ja ehkä muita kesärengaslaisia. Huomenna on renkaidenvaihto ja toivon pääseväni tuon kolmen kilometrin matkan turvallisesti perille. Onneksi ei tarvitse ajaa aamu- eikä iltaruuhkassa.