Hyvää vuodenvaihdetta

ja onnellista uutta vuotta!

Nyt on kiire valmistella uuden vuoden juhlia, 

joten ei muuta kuin oikein hyvää vuodenvaihdetta ja onnellista vuotta 2014! 

Sitä vaan jaksan ihmetellä mihin nämä vuodet katoavat yksi toisen jälkeen. Nopeasti ainakin. 

Epämiellyttävä

löytö

Ihmettelin tänään ennen joulua hankkimaani murattia. Näytti kuivahtaneelta ja olin antamassa sille vettä. Se jäi kuitenkin aikomukseksi, sillä löysin jotain hyvin epämiellyttävää. Muratti oli joutunut hienosti kudotun seitin alle ja seitissä oli pieniä kellertäviä pisteitä. Laitoin muratin ja sen asukkaat ulkoruokintaan. 

Nyt kutittaa ja niin vietävästi kutittaakin. Vilkas mielikuvitus ja seitti saivat sen aikaan. En kuitenkaan syytä tapahtuneesta eilistä lemmikkiäni. Se on varmasti syytön tähän. 

Kotieläin

(ja pölyinen pöytä)

Tänne on muuttanut uusi kotieläin. Se pitää majaansa työhuoneessa ja mahdollisesti myös parvekkeella. Se on rohkea, ehkä jopa hieman tyhmänrohkea. Mutta siinä se meni, pölyisellä työpöydällä. Annoin sen mennä sinne minne oli matka. Nämä eivät minua hirvitä, mutta ne lukit saavat sitäkin enemmän inhon väreitä aikaan.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Haastettu

Jennin toimesta

Minut on haastettu FB:ssä Jennin toimesta. Tarkoituksena on listata kymmenen itselle tärkeää kirjaa ja minun listastani tuli tällainen:

1. Dumas, A: Monte Criston Kreivi
2. Blomqvist, A: Myrskyluoto (sis. kaikki Myrskyluoto-sarjan kirjat)
3. Christie, A: Eikä yksikään pelastunut (tai aika moni muukin, mutta pitäydytään yhdessä)
4. Morton, K: Paluu Rivertoniin
5. Oksanen, S: Puhdistus
6. Rowling, J.K: Harry Potter ja Viisasten kivi (koska tästä se kaikki alkoi)
7. Seierstad, Å: Kabulin kirjakauppias
8. Wallace, Edgar: Punainen ympyrä
9. Frank, Anne: Anne Frankin päiväkirja
10.  Cleave, C: Little Been Tarina (Tämän kanssa tuli vähän ongelmia, viimeinen kirja ja niin paljon jäljellä!)

Tarkoituksena olisi haastaa myös kymmenen ihmistä siellä FB:ssä, mutta olen vähän kuriton ja jätän sen tekemättä. Haasteen voi napata mukaan myös täältä, jos siltä tuntuu.

Alkuperäinen ohje: Laita statukseesi kymmenen kirjaa, jotka ovat koskettaneet sinua jollain tavalla. Älä mieti liikaa, käytä vain pari minuuttia... Kirjojen ei tarvitse olla suuria tai hienoja. Tägää sitten kymmenen kaveriasi minut mukaan luettuna, jotta näen listasi.

Maitoa, pipareita

ja Agatha Christien Norsun muisti -kirja

Ote kirjan sivulta 7: "Rouva Oliver oli päässyt hienon lounaan viimeiseen ruokalajiin, ja hän huokaisi tyytyväisenä leikitellessään lautasellaan olevilla marenginrippeillä. Hän piti erityisen paljon marengista ja se oli herkullisen lounaan herkullinen jälkiruoka. Mutta keski-ikäisen oli suhtauduttava varovasti marenkiin. Hampaiden vuoksi. Ne näyttivät hyviltä, niissä oli se hyvä puoli ettei niitä koskaan särkenyt, ne olivat valkoiset ja oikein miellyttävän näköiset - ihan kuin aidot. Mutta ne eivät olleet aidot. Ja tekohampaat - niin ainakin rouva Oliver kuvitteli - eivät olleet vahvaa ainetta." 

Tämä keski-ikäinen pistelee menemään Agatha Christien kirjoja, pipareita ja maitoa. Ihan omilla hampailla. Voin vaikka vannoa, että tämä kohta kirjasta ei ole pistänyt silmääni samalla tavoin kun kirjan olen joskus lapsena/teini-ikäisenä lukenut.

Sattumia

jouluna 

Joulusaunassa suihkin vahingossa miesten suihkushampoolla, itkin koko Joulutarina-elokuvan ajan (vuolaasti), auto ei lähtenyt aamulla käyntiin, Helmi-kissa pissasi kotimatkalla koppaan (onneksi oli hankittuna suojus!) ja kaikenlaista muuta. Onneksi mukana on koko ajan ollut joulumieli.

Mukavaa joulupäivän iltaa kaikille! 

Hyvää joulua

kaikille!

Oikein hyvää, maukasta, leikkisää, kaunista, tunnelmallista, vihreää ja ihanaa joulua kaikille! 

Nyt on aika nauttia, tehdä sitä mitä haluaa ja hyvillä mielin! 

Täydellinen

ajoitus

Sain tässä taannoin ystävältä itsekasvatetun amarylliksen. Sen kasvatus on ollut täydellisesti ajoitettua, sillä jouluna se on parhaimmillaan. Sen tietää jo nyt.

Eilisaamuna nuput olivat vielä tiukasti kiinni, tänä aamuna niistä kaksi oli auennut. Tykkään kovasti! 

Avasin jo!

En malttanut

En malttanut millään odottaa. Avasin minulle tulleen kirjekuoren, vaikka arvasin sen pulleudesta sieltä löytyvän myös joululahjan. Varsinainen hyvänmielen joululahja sieltä löytyikin! Kauniiden tähtien lisäksi paketissa oli tähän talouteen varsin sopivat patalaput. Nämä saavat kyllä hymyn huulille. 

Kaunis kiitos ystävä! Ihana paketti. 

Neulasia

minimaailmassa

Havunneulaset ovat vallanneet minimaailman. Hieman aikaisessa ollaan, mutta minkäs sille tekee.

Kissa haukottelee edelleen Helmi-matolla ja on saanut seurakseen pienen tontun. Taitavat kohta molemmat ryhtyä leikkimään Korat-pallolla.

Kuorolaulua

ja paketointia

Minä en ole mikään paketoimisen mestari, en sinne päinkään. Osaan kuitenkin ihailla kauniita paketteja, enkä niitä malttaisi avata. Minun pakkauspaperinani on voimapaperi ja nauha paperinarua. Joululaulut soivat taustalla ja vain pari pakettia uupuu. Niistä tosin sitten puuttuu se ideakin ja se on vähän huonompi juttu se.

Tontut tanssivat pienessä tuulikaapissa. Musiikki taitaa kyllä kuulua sinne asti.

Väriterapiassa

Helsingin Talvipuutarha

Harmaata, sateista, räntää ja sunnuntai. Mikä onkaan parempi päivä vierailla Talvipuutarhassa hengittämässä ja imemässä itseensä värejä.

Taas jaksaa. Väriterapia antaa voimia.

30 x 90 min

= 45 tuntia

Tämän vuoden tammikuussa aloitin hathajoogan, sen lempeimmän muodon joogasta. Takana on nyt lähes 45 ohjattua harjoitustuntia ja muutama satunnainen kokeilu kotona. Ohjattu harjoitus sopii minulle ja tarkoitus on ilmoittautua taas kevään kurssille. 

Se kannattaa, sillä välillä kropassani tuntuu samalta kuin miltä syntymälahjaksi saamani kuvan nalle näyttää. Jooga auttaa. 

Seijat ja muut

nimipäiväsankarit

Nyt riittäisi jo. Nimipäiväsankarit voisivat rauhoittua ja olla ihan hipihiljaa. Ei tarvita uusia myrksyjä, ei ujeltavaa tuulta, katkelevia puita eikä muita vahinkoja. Riitti jo, kiitos. 

Kasvitikkujen uusi elämä

salaattisiementen vartijana

Kasvien merkitsemiseen tarkoitetut tikut ovat kovin käytännöllisiä. Niitä voi käyttää myös muuhun. Esimerkiksi kertomaan, että näitä siemeniä voit ripotella salaattiisi.

Miksen tätä aikaisemmin ole keksinyt? Kysynpä vaan.

Uusi ihastus

Icebug

Muutaman vuoden olen miettinyt, vähän ehkä ujostellut, en uskaltanut heti ihastua. Tämän talven liukkaus sai minut viimein ryhtymään toimeen. Kävin urheilutarvikekaupassa ostamassa ruotsalaiset jääötökät - Icebugit.

Rumathan ne ovat ja kalliit myös (vaikka nyt olikin hinnasta tiputettu 30 euroa) ja vähän vaikea saada jalkaan ainakin kun on korkea jalkapöytä, mutta näillä mennään. Kenkien pitäisi kestää 20 asteen pakkanen ja suojasää myös (toki niitä pitää vähän suojata). Eilisillan testikävely sujui hyvin ja voin sanoa olevani ihastunut. Aika näyttää muuttuuko rakkaudeksi.

(Ostin kengät ihan itse, ei siis ole mikään maksettu mainos)

Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Itku tuli - taas

Mikä ihme meitä ihmisiä oikein vaivaa? Opimmeko koskaan elämään ihmisiksi? Ei se ihmisyys voi sitä olla, että hylätään viaton eläin mitä julmimmalla tavalla. Itku tuli kun luin iltapäivälehteä. Tuli myös suru ja turhautuminen ja vaikka mitä. Sanat eivät riitä.

Pienen lahjoituksen tekeminen oman seudun eläinsuojeluyhdistykselle on taas tarpeen. Hesy ainakin päivystää Lasipalatsin kulmilla ja muillakin eläinsuojeluyhdistyksillä varmasti on tarvetta lahjoituksille.

Tähtirykelmä

ilman valoja

Vuonna 2011 marraskuussa olin pienellä matkalla Berliinissä. Siellä ei ollut montaakaan joulukojua auki, joitain kuitenkin. Potsdamer platzin lähellä oli yksi ihastuttava, jossa myytiin vain tähtiä. Valokuva ei kerro läheskään sen todellista kauneutta.

Koska aina ennenkin olen ollut heikkona tähtiin, mukaan tarttui silloin pieni harmaa ja iso lilakeltainen. Ennestään kotoa löytyi jo yksi iso. Eilen ripustin tähteni yhteen rykelmään. Kiinnitys on vielä vähän miten sattuu (ja taitaa sellaiseksi jäädäkin), mutta siinä ne nyt ovat. Kaikki kolme tähteäni.

Tämä sai kyllä minut miettimään, onko tämä jo vähän liikaa?

Sunnuntai

aamua

Helmi-kissa herätti muutama hetki sitten, kävin antamassa ruokaa ja vaihtamassa veden. Keitin kahvit, sytytin pari kynttilää ja nyt pieni kierros blogistaniassa. Taustalla Ylen Radio Suomi. Aamu tuntuu kovin varhiselta, vaikka vuorossa ovat kello yhdeksän uutiset.

Minulla on menossa suomalaiset viikot. Lukulistalla ovat viime viikkoina olleet: Pia Postin Talven jälkeen valo, Joel Haahtelan Katoamispiste, Tuuve Aron Yöstä aamuun, Mirjami Hietalan Valkoiset lautalattiat, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu sekä Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta. Viime yönä aloitin Kirsti Ellilän kirjan Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin. Blogikierrokseni jälkeen taidankin mennä takaisin sänkyyn sitä lukemaan. Tiedä vaikka ottaisin vielä pienet tirsatkin.

Maisema

tänään

Täällä tupruttaa tulla hiljalleen lunta. Jos tämä vauhti pysyy, niin minäkin olen tyytyväinen. Paljoa lunta ei tarvitakaan, maisema valaistuu jo vähämmästäkin.

Eilisilta kului television ääressä, niin kuin lähes aina itsenäisyyspäivänä. Kättelyä on mukava katsoa pukujen takia ja konsertti oli mielestäni hyvä vaihtoehto perinteiselle tanssille. Keskustelua on eri foorumeissa aiheuttanut muun muassa konsertin surumielinen sävy. Minun mielestäni konsertti oli tähän juhlaan juuri sopiva. Jos me emme nyt muutenkaan niin riehakkaita ole, niin miksi sitten itsenäisyyspäivän konsertissa?

Liikaa riehakkuutta löytyikin sitten Tampere-talon ulkopuolelta. En voi ymmärtää. En vaikka kuinka asiaa miettisin. Mielenosoittajien sanoma jäi epäselväksi. Tästä voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta taidan jättää sikseen. Ei tuolla tempauksella mitään hyvää saavutettu.

Kaikella on aikansa

ja paikkansa

Olen joskus ostanut British Museumista magneetteja, joissa on latinankielinen teksti ja sen englantilainen käännös. Pidän noista magneeteista kovin, mutten oikein ollut keksinyt niille paikkaa. Tällä viikolla vihdoin välähti. Irrottelin magneetit toisistaan ja laitoin ne olohuoneen seinällä olevaan kirjasinlaatikkoon. Siihen minkä teininä maalasin vaaleanpunaiseksi, enkä vielä ole saanut väriä vaihdettua. Jossain kohdin kuvittelin poistavani maalin, mutta se olisi sellainen urakka, etten siihen kyllä ryhdy. 

Tuohon nuo lauseet sopivat enemmän kuin hyvin. Taidan myös ottaa kaikki muut tilpehöörit pois kirjasinlaatikosta. Tai sitten en, täytyy miettiä. 

Palloja, palloja

Lisää palloja

Hopeiset pallot ja muut vaaleat joulukoristeet alkavat pikku hiljaa olla esillä. Jostain syystä minua viehättää joulupallojen ripustaminen ikkunan eteen rautalangasta kyhättyyn vaijeriin. 

S-koukut ovat vallan käteviä tähänkin puuhaan. Niitä ilman en ehkä voisi elää.

Joulukalenteri

ystävältä

Minä sain joulukalenterin. Kolmiulotteisen englantilaisen. Kalenteri on hieno. Sen parissa on hyvä seurata ajan kulumista kohti joulua.

Kaunis kiitos! Tämä tulee toimimaan joulukalenterina varmasti useamman vuoden. 

Haluan hurahtaa

Minimaailmaan

Kun suuri asia on pieni, tai pieni on suuri, se tuntuu mukavalta ja jännittävältä. Minä olen päättänyt hurahtaa minimaailmaan ja hankin pienen kasvihuoneen. Sinne tulee ehkä ikuinen joulu tai sitten ei. Ensimmäisen asukkaan se kuitenkin sai jo. Muu muokkautuu pikkuhiljaa.

Asukas on levittänyt jo roskia ympäriinsä ja nauttii selvästi vastahankitusta lämpimästä alustastansa.

Joulutorttu

tehdas

Minä valmistaudun tämän illan nyyttikesteihin ja teen joulutorttuja. Vieraiden lukumäärästä ei minulla ole tarkkaa tietoa, mutta joulutorttuja tulee kolmekymmentä. Täytteenä omenakanelimarmelaadia.

Vähän vaaleiltahan nuo näyttävät, mutta toivottavasti ovat maukkaita. Täytyy myös toivoa, ettei keli muutu kovin huonoksi. Vähän hirvittäisi lähteä ajamaan vuoden ensimmäisessä lumimyräkässä. 

Viime vuonna

alennusmyynneistä

Minulla on tapana ostaa joulukoristeita ja valoja aina joulun jälkeen alennusmyynneistä. Nämä valot tarttuivat matkaan viime vuonna, tai olisiko kumminkin ollut jo tämän vuoden puolella. Välillä näitä jouluasioita kaupitellaan tuntuvilla alennuksilla jo ennen joulua.

Eivät nämä juurikaan valaise, mutta tunnelmaa luovat kyllä.

Kun kyyhkyset katosivat

Kansallisteatterissa

Eilen minua hemmoteltiin. Sain ystäviltä yllättäen lipun Kansallisteatteriin katsomaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -näytelmää. Kirja minulta löytyy hyllystä, mutta se odottaa vielä lukuvuoroaan. Tarina ei siis ollut minulle entuudestaan tuttu.

Pidin. Pidin kovasti. Alussa olin hetken hämilläni, enkä tiennyt minne katsoa kun lavalla tapahtui niin paljon. Lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen tarina vei mukanansa. Vaikuttava, mukaansatempaava ja tunteita herättävä. Kaikenlaisia tunteita herättävä. Enpä sano enempää etten paljasta liikaa.

Vähitellen

virittäydytään

Ihan pikku hiljaa, vähitellen, rauhassa, koriste kerrallansa. Ilman kiirettä ja stressiä.

Vielä pitäydytään kuitenkin valkoisessa ja hopeassa. Punainen lisätään myöhemmin.

Lisää valoja

pimeyttä vastaan

Viikonloppuna olen nauttinut auringosta, tapahtumista, ystävistä, hyvästä ruuasta ja hyvästä punaviinistä. Ensi viikolla minä:

- kirjoitan joulukortit
- virittelen lisää valoja asuntooni
- käyn joogassa ja kävelyillä
- olen aktiivinen
- ostan ehkä muutaman joululahjan

Hyvä suunnitelma vaikka itse sanonkin! Näillä eväillä uuteen viikkoon. 

Tee se itse

sohvatyyny

Eräänä vuonna päätin opetella virkkaamaan. Tein kolme kaulaliinaa samalla mallilla ja siihen se sitten jäikin. Opettelemaani malliin tuli vain ketjusilmukoita ja pitkiä pylväitä. Ensimmäisen kaulaliinan tein harmaasta langasta ja siitä tuli tiukka, liian leveä ja ihan kuin huovutettu. Kahden muun kanssa meni jo vähän paremmin. 

Esittelin tätä harmaata viimeistelemätöntä kaulaliinaa ystävälle, joka keksi, että voisin tehdä siitä sohvatyynyn. Itse en moista mahdollisuutta ollut ajatellutkaan. 

Tähän sohvatyynyyn tarvitaan siis yksi epäonnistunut leveä ja pitkä kaulaliina ja kekseliäs ystävä. Onhan tämä hauskempi sohvalla kun kaapissa muistuttamassa epäonnistuneesta virkkaustyöstä. 

Viimeisen kuvan värit ovat lähinnä totuutta. Varsin haastavaa kuvata mitään tällä valomäärällä.