Maisemia

Nuuksion kansallispuisto

Eilen ulkoiltiin ystävien kanssa Nuuksion kansallispuistossa. Valitsimme reitiksi Punarinnankierroksen, jonka pituus oli 2 km ja ainakin Metsähallituksen sivujen mukaan sopii aloittelijoille. Minulle tuo sopi mainiosti ja nosti jopa hien pintaan. Toki reitin kokonaismatka oli hieman pidempi kun poikkesimme käymään nuotiopaikalla maisemia ihailemassa ja nauttimassa kunnon retkeilijöiden tapaan eväät. Pullakahvit.

Oli upea päivä ja vasta kuin vatsa oli ravittu maukkaalla lihapadalla, repesi taivas. Vettä tulikin sitten lyhyessä ajassa paljon. En edes tiedä kuinka paljon, koska kesällä hankkimani vesimittari täyttyi piripintaan.

Inhokki

jo lapsesta asti

Ennen kouluikää olin mummolla hoidossa. Mummo asusteli kätevästi naapurissa rintamamiestalossa. Siellä oli mukavaa olla serkkuni kanssa. Ainoastaan yksi asia oli ikävää. Jos oli ukkonen, menimme talon pohjakerroksessa olevaan kellariin turvaan. Ukkosta en pelkää, mutta lukkeihin siellä tuli kammo.

Näin syksyisin talon seinä on niitä täynnä ja minua puistattaa. Lisäksi olen tänään pohdiskellut moisten sukupuolielämää. Kuvasta ehkä selviää miksi.

Ystäville kaunis kiitos ihanasta päivästä naurun, ulkoilun ja hyvä ruuan parissa. Huomenna ehkä kuvia Nuuksiosta muillekin nautittavaksi!

Itsekuri

ja loistavasti sujunut ostolakko

No, niin maanantain jälkeen tapahtunutta:

- bussikortti vanheni ja seutulippu oli hankittava
- viimeiset piilolasit lähtivät käyttöön ja uusia oli tilattava
- kestolottokin vanheni ja uusi oli laitettava voimaan
- sain jotain silmääni sen piilolasin lisäksi, ja jouduin piipahtamaan apteekissa
- päätin, ettei ostolakko koske palveluita
- minun oli pakko saada uusi lyhty pihalle, olihan Kampin Indiskassa tänään -20% ja kun minä kerran olen siitä turkoosista vähän haaveillut niin ehkä sitten piti ostaa uusi lyhty.

Ja miksikö minä ylipäätään kävin siellä Indiskassa ostolakon aikana? No, kun piti käväistä siellä Kampin apteekissa niitä silmätippoja hakemassa ja reitti Elielin aukiolle kulki kätevästi kakkoskerroksen kautta ja siinä nyt sattui olemaan se Indiska edessä. No juu, tiedänhän minä, että se apteekki on katutasossa mutta teki niin kovasti mieli ajella rullaportaissa. Harvemmin nykyään pääsee. Paitsi työmatkoilla Sörnäisiin. Kun metrolla kulkee, niin kyllähän niitä nyt siellä, mutta ei se ole ollenkaan sama kuin kauppakeskuksessa. Sitä paitsi, asiasta viidenteen, Sörnäisten asemalla on ollut soittelemassa jousikvartetti ja hyvin soittaakin. Että se siitä.

Ostolakko

lokakuun loppuun

Nyt kyllä pitäisi ryhtyä ostolakkoon -  ainakin kirjamessuihin saakka. Sinne pitää taas lokakuussa päästä ja mieluiten hyvässä tutussa seurassa lapsuuden ystäväni kanssa. Tästä on muodostunut meidän yhteinen juttumme.

Viimeisin kirjahankintani (ei kun toiseksi viimeinen...) olivat nuo kuvan oikealla alalaidassa olevat Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -kirjat. Se viimeinen kirjahankintani oli tämä ja siitä tulee varmasti juttua Naukulan puolelle. Vasemmalla ylhäällä on aukko ja siinä kuuluisi olla Myrskyluodon Maija. Sen ostin viime kesänä Suomalaisen alesta. Se maksoi 10 euroa ja siihen oli koottuna kaikki viisi Maijan elämästä kertovaa kirjaa. Rakastuin kirjaan.

Päivän itkut

on nyt itketty!

Torstaina unohdin, että viimeinen jakso Kotiopettajattaren romaanista tulee telkkarista. Tänään sain jonkinmoisen ahaa-elämyksen ja muistin unohtaneeni. Ei muuta kuin Yle Areenalle ja sieltähän se löytyi. Löytyy vielä neljä päivää ja linkki toiminnee niin kauan.

Olin kuin naulittu koneeni ääressä koko 51 minuuttia ja sain sitten tirautettua ne kyyneleetkin tälle päivälle. Oli se vaan hyvä sarja!

Juustopaprikapiirakka

juhliin

Naapurustossamme on tänään juustojuhlat. Sitä varten minäkin kaivelin vanhoja reseptejäni ja päädyin tekemään tutun ja turvallisen juustopaprikapiirakan.

Se menee näin:

Pohja:
150 g voita tai margariinia
2 1/4 vehnä- tai sämpyläjauhoja
3 rkl kermaa
1 dl emmentaljuustoraastetta

Täyte:
1-2 kananmunaa
2 dl maitoa tai kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
4 dl emmentaljuustoraastetta
valkopippuria
aromisuolaa
paprikaa

1. Nypi jauhot ja rasva murumaiseksi . Lisää kerma ja juustoraaste. Painele taikina ohueksi piirakkavuokaan ja sen reunoille.

2. Paista pohjaa 200 - 225 asteisessa uunissa noin 15 min

3. Sekoita täytteeseen kananmuna(t), maito tai kerma, vehnäjauhot, juustoraaste. Mausta seos ja laita se esipaistetulle piirakkapohjalle.

4. Paista kypsaksi ja kullankeltaiseksi 200 asteessa noin 20 - 30 minuuttia.

Takuuvarmasti hyvää.

Piirakasta ei ole kuvaa, koska se on vielä uunissa!

Tulevaisuuden toive

Viime kevään messuilta

Viime huhtikuun kevätmessuista lähtien minulla on ollut päähänpinttymänä kukkakaappi. Messuilla näin tällaisen kauniin viritelmän. Tekijänä Eine-Maria Nieminen (nimi löytyy tuosta alareunan lapusta).

Oi jospa vaan minulla olisi tuollaiselle tilaa, niin sellaisen haluaisin pikimmiten. Ihana kukkakaappi. Kannattaa katsoa yksityiskohtia. Esimerkiksi pitsisomisteisia laatikonnuppeja.

Valot

Parvekkeella

Muistutus itselle: Näin tämä valaistus kuuluu hoitaa ensi vuonnakin. Siitä nyt en ole varma pitääkö tuon Muumi joulupallon juuri tuosta roikkua. Sen siirrän.

Valot

Parvekkeelle

Minä laitoin tänään parvekkeelle valot. En yrittänyt niitä erityisesti asetella, vaan tungin koko valosarjan amppeliin. Aika hyvä.

Epäilen, että valot jäävät sinne koko pimeän ajaksi. Paras kuva amppelista on oheinen. Siellä se, yläkulmassa.

Palautetta

Autohuollosta

Minä omistan nyt elämäni toisen auton. Ensimmäinen oli noin 10 vuotta vanha Fiat Uno, joka eleli Lauttasaaressa kotipihallani koivun alla. Tämän vuoksi autoni kutsumanimi olikin Uuno Koivu. Katsastusmiehet jaksoivat hämmästellä autoni ruosteettomuutta ja nuhteita sain aina siitä, etten aja sillä tarpeeksi. Jarruja pitäisi käyttää säännöllisesti, kuulin. Aikanaan (11.9.2001) Uuno Koivu matkasi eteenpäin ja minä jäin autottomaksi.

Tänä keväänä, hyvän tarjouksen saatuani, päätin ryhtyä jälleen autoilijaksi. Nyt autoni on Toyota Yaris ja se elelee kotipihallani kuusen alla. Ristiäisiä ei ole vielä vietetty. Tänään käytin autoani huollossa ja sain kuulla palautetta: "Ajetaanko tällä autolla todellakin näin vähän?" Kyllä ajetaan.

Kai sitä voi auton omistaa, vaikka sillä ei haluaisi työmatkojaan ajaa? Minä ainakin voin.

Omenasatoa

Aika paljon

Vaikka kuinka söisi, säilöisi, tekisi hilloja ja piirakoita, riittää niitä aina vaan. Osa sadosta kelpaa myös oraville, linnuille ja madoille. Osa mätänee jo puihin.

Nämä 40-lukulaiset eivät tunnu tahtia hellittävän. Aamukasteen aikaan kävin poimimassa kassillisen kotiin tuotavaksi. Niitä sitten rouskuttelen loppuviikon välipaloina. Nam!

Syksy

ja istutus

Syklaami on ollut, siitä lähtien kuin siihen tutustuin, yksi lempikukistani. Lisäksi pidän esineistä (asioista ja "henkilöistä"), joilla on tassut. Tämä saamani lahja oli siis täysosuma!

Säilytyspaikka ulkona ikkunalaudalla takaa sekä pitkän iän, että näkyvyyden. Kiitos!

Mää itte

Valokuvassa

Harvinaista herkkua - minulla rusetti päässä! Äitini lähetti tämän kuvan ja kuvasarjan skannattavaksi. Lienee ehkä 1-vuotiskuva.

Olihan se aika juhlavaa ja erilaista kun ennen käytiin valokuvaamossa kuvissa. Pitäisiköhän mennä? Ihan huvikseen.

Kirjasinlaatikko

Olkkariin

Teinivuosieni terävimpinä hetkinä maalasin saamani kirjasinlaatikon vaaleanpunaiseksi. Arvatkaapa onko harmittanut? No juu, ja niin vietävästi onkin. Eräänä viikonloppuna kun pyöräytin eteisen ja olohuoneen matot keskenään, päätin myös ripustaa vaaleanpunaisen lokerikon seinälle. Sehän onkin siinä aika hyvä!

Todella kauniin rautalankavirityksen sain siihen aikaiseksi. Se ehkä sitten eräänä kauniina päivänä muuttuu vieläkin kauniimmaksi. Tuonne pitäisi saada ehkä niitä kirjasimiakin. Tai sitten jotain muuta. Nyt se on kuitenkin lähes tyhjillänsä olohuoneen seinällä. Vaaleanpunaisena.

Vielä vuonna 2009 olin niin naivi, että kuvittelin sen kunnostavani. Huh. Tuohonhan menisi koko loppu ikä.

Maratoonilla

Downton Abbey - toinen tuotantokausi

Olin eilen Downton Abbey -maratoonilla ystävän kanssa. Päivään kuului hieman muutakin eli:

• sipulikukkien istutusta etupihan perennapenkkiin (Crocus korolkowii, Muscari Ocean Magic, Tulppaani Rem's Favourite) sekä karmiininpunainen Vinston Churchill syysasteri takapihalle. Kummitädin lisäksi, perennapenkkini on saanut nyt myös sponsorin! Sama henkilö, mutta silti.  Aikamoista pienelle perennapenkille!
• teetä ja englantilaisia voileipiä
• keitettyjä perunoita, jauhelihapihvejä ja kanttarellikastiketta
• skonsseja kermavaahdolla vadelmahillolla ja sitruunatahnalla (lemon curd)

Pääasiallisesti päivä vietettiin TV:n ääressä. Paikkoja piti vaihtaa muutaman kerran, sillä jonkinasteista  puutumista oli havaittavissa! Katsoimme saman päivän aikana  koko toisen tuotantojakson. Telkkarissa se päättyi jouluspesiaaliin, mutta sitä ei dvd:ltä löytynyt. Se oli päivän ainoa miinus. Muuten päivä oli täydellinen!

Työkaverini vinkkasi, että skonssien kanssa tarjoiltavaan kermaan, kannattaa lisätä ranskankermaa. Se oli loistava vinkki ja pitää muistaa jatkossakin!

Maailman kaunein

Äitini aarteita

Seuraava sisustamiseen liittyvä haasteeni, on löytää jostain aidot 50-lukulaiset kehykset äitini aarteisiin. Silloin nuoret tytöt lähettivät valokuvapyyntöjä maailman kauneimmille ja filmitähdille. Jotkut jopa vastasivat.

 

Maailman kaunein vuosimallia 1952.

Lisää syksyn herkkuja

ja kaunis kiitos!

Eilen tuli tekstiviesti ystävältä, josko omenat kelpaisivat. Kelpasivat ne. Tänään olikin jo pussillinen odottamassa kauniisti oven takana kun kotiuduin. Nam.

Pussista löytyi ainakin kahta sorttia virheettömän kauniita ja herkullisia. Kiitos Ystäville herkuista ja nopeasta toimituksesta! Tämä ilahdutti kovin.

Toisen ilahduttavan asian tein itse! Eteisen lampussa on kolme lamppua, yksi niistä paloi keväällä ja toinen tänä aamuna, joten valaistus oli kehno. Reippaana tyttönä vaihdoin lamput heti tänään töistä tultuani. Siihen meni n 5 minuuttia, mutta tulipas siitä hyvä olo!

Punajuuri

syksyistä nannaa

Nyt on  syksy. Yksi sen varmoista merkeistä on se, että minun tekee mieli syödä soppaa. Lihakeittoa, hernekeittoa, kasvissosekeittoa, lohikeittoa ja melkein mitä vaan keittoa. Punajuuri on yksi suosikkini. Ja punajuurisosekeittoa (jossa mukana porkkanaa ja perunaakin) onkin jo tänä syksynä nautittu. Taisipa mukaan eksyä vähän vuohenjuustoakin. Nam.

Ei näihin sosekeittoihin mitään reseptejä ole tai ehkä edes tarvita. Mukaan voi heittää mitä vaan. Kuten nyt vaikka rosmariinia ruukusta ulkoa. Tuon rosmariiniruukun ajattelin siirtää sisälle talveksi. Mitenköhän siinä sitten käy?

Syksyisin

Aina syksyisin

Syksy on minulle parempi ajankohta uuden aloittamiseen, muutokseen ja kaikenlaiseen puuhasteluun. Ehkä koulu on aikanaan tähän tapaan opettanut. Nyt mietin mitä uutta voisin aloittaa. Laihduttamaan toki aina voisi ryhtyä, mutta voisiko sitä kutsua harrastukseksi? Lisäksi olen miettinyt Marttoihin liittymistä, vatsatanssia ja vaikka mitä.

Myös sisustus kiinnostaa syksyisin (ja keväisin). Eilen sai työhuone uuden ilmeen. Vielä ei ole valmista, se tulee sitten ajan kanssa. Työhuoneeseen tuli palasista koottu kirjahylly (Ikeasta).

Kirjoituspöytä pääsi uudelle paikalle ja sai kaverikseen uuden pöytävalon ja seinälle talot (kävin kuin kävinkin eilen Nurmijärvellä!). Kirjasimet on ostettu tänä kesänä Billnäsistä ja Private-kyltti viime kesänä Porvoosta. Seinällä kiipeilevät liskot ovat olleet matkassa jo vuosia. Pölykerroksesta päätellen vuosituhansia.