Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi vuosi

Uusia kujeita?

Jääkaapissa on kuplivaa kuohujuomaa, tietokoneen vieressä nachoja ja juustokastikedippiä lähikaupasta. Kameran akku latauksessa ja jalusta pystytettynä. Ensimmäiset raketit jysähtelevät jo. Minulla on erilainen uusi vuosi, vietän sen yksin tai on täällä seuranani seitsemän kissaa. En ole koskaan viettänyt uutta vuotta näin.


Uusi vuosi ei ole minun juhlani. En pidä raketeista. Minusta ei koskaan tule niin rikasta, että räjäyttäisin ilmaan rahaa. Minulle riittäisi aivan hyvin, että pakolliset ilotulitukset järjestäisi jokin julkinen taho, kunta tai kaupunki.

Uuden vuoden lupauksia en ole juuri harrastanut. Vuonna 2008 lupasin kuitenkin itselleni, että joka vuosi minun on tehtävä jotain uutta tai opeteltava uusi taito. Olikohan minulla silloin ikäkriisi?Ensimmäisenä vuonna kokeilin virkkausta, se ei edelleenkään ollut minun lajini. Virkkasin kolme leveää ja pitkää kaulaliinaa pitkillä pylväillä. Vihreän ystävälleni, punertavan kirjavan itselleni sekä tummanharmaan. Se päätyi loppujen lopuksi Saila ystäväni vinkistä tyynyksi sohvan päälle ja siitä on sen jälkeen nauttinut niin kissani Sulo kuin Namukin.



Sitten tuli tämä bloggaus. Naukulan Kerho -blogini aloitin 6.1.2009, aika kauan aikaa sitten. Sittemmin uusia asioita ovat olleet taloyhtiön hallitustyö, kaksi uutta työpaikkaa, joogan aloitus, yhdistystyö, keramiikkakurssi ja useat valokuvauskurssit. Tänä vuonna tänne syntyivät sijoituskissani viisi pentua. Ensi vuodeksi en ole suunnitellut mitään erityistä. Kun pitää silmät avoinna, kyllä sieltä jotain vastaan tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! 
Viettäkää hyviä juhlia, nauttikaa elämästänne ja tehkää hyviä lupauksia. 

torstai 22. joulukuuta 2016

Musiikkitalo

Ensimmäistä kertaa

Kävin vajaa viikko sitten ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa. Hieman hävettää tunnustaa, mutta näin vain on. Paikat olivat piippuhyllyllä, mutta se ei tahtia haitannut. 




Olin vaikuttunut tilasta ja olin vakuuttunut esityksestä, vaikken mikään asiantuntija kuvittelekaan olevani. Esitys sai minut hyvällä tavalla erittäin raukeaksi, kiireisen viikon jälkeen kun vain istui alas ja antoi musiikin viedä, niin hyvä että jaksoin autolle kävellä. Sen verran reippaan kävelyn aikana kuitenkin heräsin, että näin tuulilasiin kiinnitetyn parkkisakon varsin hyvin. Kyllä harmitti ja harmittaa vieläkin. 

Kiitos taas lippujen varaamisesta sekä seurastaT-L!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Voi elämä

kiihtyvä elämä

Elämä menee eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Kun ei vielä ole oikein saanut syksystäkään irti, on jo talvi ja huomaamattani joulu. Joulukoristeet ovat visusti tallessa, esille niitä ei ole vielä laitettu. Ehkä ensi jouluksi sitten? Joululahjoja on hankittu muutamia, muutamia puuttuu.


Kalenteri täyttyy vieraista ja uusista ystävistä. Ruokakauppaan ehtii harvoin ja silloinkin sitä yleensä ostaa jotain kissoille, kermaviiliä ja kananmunia tai jauheliaa tai sydäntä. 


Minä haaveilen kaupungista ja epämääräisestä vaeltelusta, vaikka kotonakin on hyvä. Haluaisin lukea kirjoja ennen höyhensaaria, mutta höyhensaaret kutsuvat ilta illan jälkeen vain muutaman sivun jälkeen. Joskus jopa ennen niitä sivuja, niin kuin esimerkiksi nyt.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Kurssilla

Valokuvauskurssilla

Tiedän, että toistan itseäni, mutten voi sille mitään. Sen jälkeen kun olen ryhtynyt käymään valokuvauskursseilla, minulle on avautunut ihan uusi maailma. Muistanko kaikki oppimani arkisissa kuvaustilanteissa on aivan toinen juttu. Saadakseni opit käytäntöön tarvitsen harjoitusta, paljon harjoitusta. Mutta hauskaa tämä on kyllä ollut. 





Taskulampulle ja värillisille jouluvalosarjoillekin tuli ihan uusi käyttötarkoitus. 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Eräänä päivänä

Oppeja

Eräänä päivänä  opin, että aikatauluissa on välillä vaikea pysyä. Opin, että kiiruhtamalla ei selviä nopeammin ja että unohtamisesta saattaa koitua vaivaa myös muille. Opin miltä näyttää kun asiat on organisoitu toimimaan moitteettomasti pienten vastoinkäymisten sattuessa.







Nautin hyvästä seurasta useammassakin osoitteessa, nautin hyvistä tarjoiluista. Kävin vaa'alla toteamassa todistajan läsnäollessa, että huonosti menee ja otin vielä yhden joulutortun.

Jos oppimista laajentaa myös edelliseen päivään, opin, että on mahdollista kolauttaa pahasti myös keskimmäinen varvas ja toisen jalan jalkapöytä kun nostaa terveen jalan loukkaantuneen päälle huutaessaan auts.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Toivottavasti itsenäisyyspäivänä liikkeelle lähtevät oppisivat elämään sovussa, 
ilman turhia mekkalointeja. 

torstai 1. joulukuuta 2016

Simpukoita

ja ystävät

Ystävien tarpeellisuutta, ihanuutta ja herkullisia yhteisiä hetkiä en ole epäillyt koskaan. Simpukoita kylläkin. En kuitenkaan enää tämän jälkeen.












Kertakaikkiaan MAUkas ilta, vaikka kissat bengaleita olivatkin.

Kiitos ystävät ihanasta illasta!