Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2017

Ei kun mä itte

Äiti

Veljeni soitti torstai-iltana. Äitini oli kaatunut, eikä pystynyt varaamaan jalalleen. Erinäköisten vaiheiden jälkeen päivystyksessä todettiin, että jalka on murtunut. Siihen laitettiin kipsi ja kerrottiin, ettei sille saa varata yhtään seuraavaan kahteen viikkoon.

Perjantaiohjelmani muuttui lennosta. Aamulla soittelin äidilleni pyörätuolia lainaksi, sillä päivystyksestä sellaista ei saanut, kyynärsauvat vaan ja niillähän äitini ei pystynyt etenemään lainkaan. Erikoista, ettei lähes 8-kymppiselle pyörätuolia anneta, oli vain sanottu ettei noita voi antaa ja viittasivat riviin pyörätuoleja. Jos ei tuon ikäiselle voi antaa, niin kenelle sitten?

Anoin ja sain puoli päivää vapaaksi. Lähdin Porvooseen, kävin hakemassa pistoksia veritulppaa vastaan ja järjestelin juttuja. Ihana serkkuni oli jo käynyt siirtämässä yhden sängyn olohuoneeseen, jotta äitini ei tarvitsi ylittää kynnyksiä päästäkseen vessaan.

Tänään olin äidilläni uudelleen, tein lihamakaroonilaatikkoa ensi viikoksi, pesin äitini suihkun alla ja föönasin tukan. Aika moneen avuntarjoukseeni sain vastaukseksi; "Ei kun mä itte." Toisaalta ihan hyvä, sillä äitini on kuitenkin päivänsä yksin. Pyörätuolista on paljon apua ja veljestäni myös. Kotiapuakaan ei kuulemma tarvita, koska hän pärjää kyllä.


Niin, ja koko episodihan tapahtui kun äitini oli tekemässä salaa lumitöitä. Veljeni uurasti toisella puolella taloa ja oli tyystin tietämätön äitini puuhista. Lisäksi on pakko amainita tärkeysjärjestyksestä. Lähes ensimmäisenä äitini lakkasi kipsijalan varpaankynnet. Ovat kuulemma muuten niin rumat.

12 kommenttia:

  1. Ihana äiti.
    Pyörätuoleista pitää varmaan maksaa vero ennen käyttöönottoa.
    Pikaista paranemista jalalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sujuu jo pyörätuolinkäyttö hieman paremmin. Vaikka ei sekään kovin helppoa ole. Voisi esimerkiksi kysyä, että mihin niitä kynnyksiä nyt oikeastaan tarvitaankaan?

      Poista
  2. Voi sentään! Joskus ammoin mursin jalkani ja sain kyynärsauvojen sijaan kainalosauvat; niillä oli kyynärsauvoja huomattavasti helpompi liikkua ja kykeni "lepäilemään" matkan varrella.. Onkohan sellaisia kainalosauvoja enää edes olemassakaan.
    Paranemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko, mutta sama asia on käynyt minunkin mielessäni. Olisivat varmasti helpommat.

      Poista
  3. Äiti ♥
    Reipas hän on, ja tietysti onkin, kun on koko ikänsä tottunut kaiken tekemään, mitenkäs sitä ihminen invalidiksi tuosta vaan pystyisi heittäytymään. Voi salatöitä tekevää äitiä... vaan ei voi moittia, uskon, että ihan samoin itsekin toimin sitten aikanaan. Toimettomuus on kaiken pahan alku ja juuri :-D
    Pikaista paranemista koivelle, ihanat varpaankynnet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella, että toipuu hyvin. Ei ole varmaa sekään, joten peukut pystyyn.

      Poista
  4. Laitoin sulle whatsapp noista pistoksista.

    VastaaPoista
  5. Pikaista paranemista äidillesi!
    Vanhetessaan ihmisille tulee samoja piirteitä kuin lapsilla on. Kuten nyt "minä itte" ja se, että tehdään salaa asioita, joita on kielletty tekemästä.

    Mutta se on kumma ettei pyörätuoleja voida antaa! Koristeitako olivat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olivat! En muuta keksi. Onneksi järjestyi sitten heti seuraavana päivänä.

      Poista
  6. Sellaisia ovat äidit. Munkin äiti väittää, että hänellä käy kotihoito vain "tarvittaessa", vaikka joka päivä käyvät. Itse haluaisi yrittää kaikkea. Hänelläkin tullut noita murtumia aiemmin, mm. pudonnut kellarin raput kun "vain katsoi että onko siellä multapussia". Toivottavasti toipuminen nopeaa, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, minäkin puhuin kotihoidosta mutta ei kuulemma tarvitse kun pärjää niin hyvin itse.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina.