Sivut

lauantai 14. tammikuuta 2017

Ei kun mä itte

Äiti

Veljeni soitti torstai-iltana. Äitini oli kaatunut, eikä pystynyt varaamaan jalalleen. Erinäköisten vaiheiden jälkeen päivystyksessä todettiin, että jalka on murtunut. Siihen laitettiin kipsi ja kerrottiin, ettei sille saa varata yhtään seuraavaan kahteen viikkoon.

Perjantaiohjelmani muuttui lennosta. Aamulla soittelin äidilleni pyörätuolia lainaksi, sillä päivystyksestä sellaista ei saanut, kyynärsauvat vaan ja niillähän äitini ei pystynyt etenemään lainkaan. Erikoista, ettei lähes 8-kymppiselle pyörätuolia anneta, oli vain sanottu ettei noita voi antaa ja viittasivat riviin pyörätuoleja. Jos ei tuon ikäiselle voi antaa, niin kenelle sitten?

Anoin ja sain puoli päivää vapaaksi. Lähdin Porvooseen, kävin hakemassa pistoksia veritulppaa vastaan ja järjestelin juttuja. Ihana serkkuni oli jo käynyt siirtämässä yhden sängyn olohuoneeseen, jotta äitini ei tarvitsi ylittää kynnyksiä päästäkseen vessaan.

Tänään olin äidilläni uudelleen, tein lihamakaroonilaatikkoa ensi viikoksi, pesin äitini suihkun alla ja föönasin tukan. Aika moneen avuntarjoukseeni sain vastaukseksi; "Ei kun mä itte." Toisaalta ihan hyvä, sillä äitini on kuitenkin päivänsä yksin. Pyörätuolista on paljon apua ja veljestäni myös. Kotiapuakaan ei kuulemma tarvita, koska hän pärjää kyllä.


Niin, ja koko episodihan tapahtui kun äitini oli tekemässä salaa lumitöitä. Veljeni uurasti toisella puolella taloa ja oli tyystin tietämätön äitini puuhista. Lisäksi on pakko amainita tärkeysjärjestyksestä. Lähes ensimmäisenä äitini lakkasi kipsijalan varpaankynnet. Ovat kuulemma muuten niin rumat.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Lux Helsinki

Valonjuhlaa

Elämä on satunnaisesti muutakin kuin kissoja. Esimerkiksi eilen tapasin ystäviäni ja kävimme katsastamassa Lux Helsingin. Valofestivaalin. Väkeä riitti ja sohjossa oli ajoittain vaikea tarpoa. Siitä huolimatta oli kiva käydä ja ennen kaikkea oli ihana tavata ystäviäni. 






Ilta päättyi Katajanokalla, hyvän ruuan parissa. Holiday-ravintolan sisustus jakoi pienen seurueemme mielipiteet. Paikassa oli Lux-menu ja minä tykkäsin kovin. 


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Harjoitukset jatkuvat

tänäkin vuonna

Rauhaisan koti-illan päätteeksi päädyin kuvaamaan takapihaltani raketteja. Jos joskus moiseen puuhaan vielä ryhdyn, niin kannattaisi muistaa ottaa mukaan taskulamppu. Kameran säätöjä oli ihan mahdotonta tehdä pimeässä ja kyllä niissä taidoissakin vielä petrattavaa on ja paljon.











Että sellaisia. Eivät missään tapauksessa anna oikeutta raketeille, enkä ihan heti muista mitä olisin voinut säädöille tehdä kun BULB-toiminto ei Canonissani suostunut laukaisemaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun käytin jalustaa taannoisen digi2-kurssin jälkeen. Onhan sekin jo jotain.

Hyvää alkanutta vuotta 2017! 


lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi vuosi

Uusia kujeita?

Jääkaapissa on kuplivaa kuohujuomaa, tietokoneen vieressä nachoja ja juustokastikedippiä lähikaupasta. Kameran akku latauksessa ja jalusta pystytettynä. Ensimmäiset raketit jysähtelevät jo. Minulla on erilainen uusi vuosi, vietän sen yksin tai on täällä seuranani seitsemän kissaa. En ole koskaan viettänyt uutta vuotta näin.


Uusi vuosi ei ole minun juhlani. En pidä raketeista. Minusta ei koskaan tule niin rikasta, että räjäyttäisin ilmaan rahaa. Minulle riittäisi aivan hyvin, että pakolliset ilotulitukset järjestäisi jokin julkinen taho, kunta tai kaupunki.

Uuden vuoden lupauksia en ole juuri harrastanut. Vuonna 2008 lupasin kuitenkin itselleni, että joka vuosi minun on tehtävä jotain uutta tai opeteltava uusi taito. Olikohan minulla silloin ikäkriisi?Ensimmäisenä vuonna kokeilin virkkausta, se ei edelleenkään ollut minun lajini. Virkkasin kolme leveää ja pitkää kaulaliinaa pitkillä pylväillä. Vihreän ystävälleni, punertavan kirjavan itselleni sekä tummanharmaan. Se päätyi loppujen lopuksi Saila ystäväni vinkistä tyynyksi sohvan päälle ja siitä on sen jälkeen nauttinut niin kissani Sulo kuin Namukin.



Sitten tuli tämä bloggaus. Naukulan Kerho -blogini aloitin 6.1.2009, aika kauan aikaa sitten. Sittemmin uusia asioita ovat olleet taloyhtiön hallitustyö, kaksi uutta työpaikkaa, joogan aloitus, yhdistystyö, keramiikkakurssi ja useat valokuvauskurssit. Tänä vuonna tänne syntyivät sijoituskissani viisi pentua. Ensi vuodeksi en ole suunnitellut mitään erityistä. Kun pitää silmät avoinna, kyllä sieltä jotain vastaan tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! 
Viettäkää hyviä juhlia, nauttikaa elämästänne ja tehkää hyviä lupauksia. 

torstai 22. joulukuuta 2016

Musiikkitalo

Ensimmäistä kertaa

Kävin vajaa viikko sitten ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa. Hieman hävettää tunnustaa, mutta näin vain on. Paikat olivat piippuhyllyllä, mutta se ei tahtia haitannut. 




Olin vaikuttunut tilasta ja olin vakuuttunut esityksestä, vaikken mikään asiantuntija kuvittelekaan olevani. Esitys sai minut hyvällä tavalla erittäin raukeaksi, kiireisen viikon jälkeen kun vain istui alas ja antoi musiikin viedä, niin hyvä että jaksoin autolle kävellä. Sen verran reippaan kävelyn aikana kuitenkin heräsin, että näin tuulilasiin kiinnitetyn parkkisakon varsin hyvin. Kyllä harmitti ja harmittaa vieläkin. 

Kiitos taas lippujen varaamisesta sekä seurastaT-L!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Voi elämä

kiihtyvä elämä

Elämä menee eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla. Kun ei vielä ole oikein saanut syksystäkään irti, on jo talvi ja huomaamattani joulu. Joulukoristeet ovat visusti tallessa, esille niitä ei ole vielä laitettu. Ehkä ensi jouluksi sitten? Joululahjoja on hankittu muutamia, muutamia puuttuu.


Kalenteri täyttyy vieraista ja uusista ystävistä. Ruokakauppaan ehtii harvoin ja silloinkin sitä yleensä ostaa jotain kissoille, kermaviiliä ja kananmunia tai jauheliaa tai sydäntä. 


Minä haaveilen kaupungista ja epämääräisestä vaeltelusta, vaikka kotonakin on hyvä. Haluaisin lukea kirjoja ennen höyhensaaria, mutta höyhensaaret kutsuvat ilta illan jälkeen vain muutaman sivun jälkeen. Joskus jopa ennen niitä sivuja, niin kuin esimerkiksi nyt.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Kurssilla

Valokuvauskurssilla

Tiedän, että toistan itseäni, mutten voi sille mitään. Sen jälkeen kun olen ryhtynyt käymään valokuvauskursseilla, minulle on avautunut ihan uusi maailma. Muistanko kaikki oppimani arkisissa kuvaustilanteissa on aivan toinen juttu. Saadakseni opit käytäntöön tarvitsen harjoitusta, paljon harjoitusta. Mutta hauskaa tämä on kyllä ollut. 





Taskulampulle ja värillisille jouluvalosarjoillekin tuli ihan uusi käyttötarkoitus.