Sivut

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kolme sisarta

Jälleen Kansallisteatterissa

Jos en ole ollut kotona tai töissä, niin sitten olen ollut Kansallisteatterissa, siltä ainakin tuntuu. Viikonlopun päivänäytökset ovat olleet oikein sopivia. Eräänä lauantaina kävin katsomassa Paavo Westerbergin ohjaaman ja sovittaman Anton Tsehovin Kolmeen sisareen (1900) perustuvan näytelmän.

Tiedotteesaan Kansallisteatteri kertoo sen olevan draama loputtomasta onnen ja merkityksen etsinnästä, arkisesta työstä ja haaveelliseen odotukseen haaskatusta elämästä sekä ihmisen kyvyttömyydestä tehdä ratkaisevia valintoja. Tämä Tsehovin klassikko on minulta lukematta ja kun näytelmä on nyt pyörinyt päässäni muutaman viikon, olen vakavasti harkinnut tarttuvani tähän teokseen. Saa nähdä miten käy.

Sittemmin olen myös lähtenyt tarkastamaan mitä tarkoitetaan kun puhtaan Tsehovilaisesta tunnelmasta, koska minulla on selvästi aukko sivistyksessä tämän(kin) kohdalla ja mietin oliko näytelmä sitä. Ainakaan siinä ei alussa juuri johdateltu ja se oli tuokiokuva. Tällaiselle ei niin kauan teatteria harrastaneelle alku oli hieman vaikea. Lava pyöri, tuli kuvaa monessa muodossa, eikä oikein tiennyt minne katsoa. Eturivin paikka löi suoraan päin naamaa. Mutta kun tilanne rauhoittui hieman, oli tarinaa helpompi seurata. Toinen puoli oli minulle helpompi ja siksi ehkä pidinkin siitä enemmän. Minun olisi pitänyt saada katsoa ensimmäinen puolisko ehkä riviltä 10 ja toinen puolisko riviltä 1.

Valokuvaaja: Tuomo Manninen
Kuvassa edessä Marja Salo, Emmi Parviainen ja Elena Leeve. Takana Terhi Panula ja Eero Ritala. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Ilta Vesa Vierikon kanssa

Kansallisteatteriassa

Olen viime viikolla käynyt sellaisessa teatteritapahtumassa, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Kävin viettämässä iltaa Vesa Vierikon ja täyden salillisen kanssa. Häntä haastatteli Mika Myllyaho. Illan aikana nähtiin myös otteita suosituista näytelmistä kuten Mielensäpahoittaja (tämän näin teatterissakin) sekä Amadeus. Ilta oli varsin viihdyttävä. Saatan hyvinkin haluta johonkin toiseen vastaavaan, mikäli eteen osuu.

Vaan kyllä mielestäni Vesa Vierikon suoritus Saiturin Joulussa, on suosikkini. Hieman lapsenmielinen kuin olen.


tiistai 4. joulukuuta 2018

Kissani Jugoslavia

Kansallisteatterissa

Kävin Suomen Kansallisteatterisa katsomassa Pajtim Statovcin menestysromaaniin perustuvan näytelmän. Suomen Kansallisteatteri kuvailee sitä kasvutarinaksi eri kulttuurien ja identiteettien väliin jäävistä ihmisistä. Se oli sitä ja se oli paljon muuta. Siitä ei voi juuri puhua, eikä kertoa. Jos on lukenut kirjan tietää mistä on kysymys, minulla kirja odottaa vielä vuoroaan. Jännityksellä jään odottamaan tekeekö kirja minuun yhtä suuren vaikutuksen kuin siihen pohjautuva näytelmä. Uskoisin niin.

Lisää aiheesta täältä: https://kansallisteatteri.fi/esitys/kissani-jugoslavia/

Vahva suositus.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Väsynyt, mutta...

Onnellinen

Olotila on tällä hetkellä väsynyt, mutta onnellinen.  Kaipaan valoa. Onneksi aurinkokin on näyttäytynyt. Ainakin hetken. Muuten pimeä vyöryy yli ja nukkumaan tekisi mieli mennä jo ilta kuudelta. Makeakin maistuu liian hyvin.


Autolla ajaessani olen ottanut tavakseni kuunnella radion tai musiikin sijaan kirjoja. Vaikka minulla on ollut sama auto ainakin jo kuusi tai ehkä jopa seitsemän vuotta, vasta nyt olen oppinut käyttämään sen "radiossa" bluetooth-toimintoa, soittanut siitä jopa peräti yhden puhelun. Ehkä peli ei vielä ole menetetty vaan uusia tapoja voi yhä oppia. Termit toki ovat hakusessa. mutta siitä viis.

Kaikki aika menee nyt kotona ja töissä, mitään muuta ei ehdi. Eikä sillä juuri nyt niin väliäkään ole. Kaikki aikanaan. Kaikki aikanaan.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hämärän hyssyä

Marraskuu

Aika lentää. Kotona käy vieraita harva se ilta. Viimeisimmän kuuden viikon aikana on ollut kaksi arki-iltaa ilman vieraita ja tänään kokonainen päivä. Vaikka välillä haluaisi olla vaan yksin kotona. lukea kirjaa tai tuijoitella ikkunasta ulos, nyt ei ole sen aika. Kunhan vuosi on vaihtunut, niin sitten erakoidun. Sitä ennen mennään täysillä eteenpäin. Tiedän, että ahkeruus palkitaan ja täältä lähtee vuodenvaihteen jälkeen uusiin koteihinsa erinomaisen hienoja kissoja, sosiaalisia ja reippaita.

Tänään, vapaapäivänäni, nautin aamiaisen vuoteessa. Luin kirjaa ja olin vaan. Imuroin karvoja, kissanhiekkaa ja niitä pieniä kiviä mitä kulkee kengissä sisälle kilokaupalla. Sitten lähdin ostoksille, päämäränä Kampissa avattu Mujin pop up -myymälä. Löysin mitä hain ja vähän päälle. Nyt ovat kylpyhuoneen vanutupot saaneet uuden kannellisen purtilon, eikä se mene rikki kuten edeltäjänsä.



Jonotin Amos Anderssonin taidemuseoonkin puolisen tuntia. Sitten veivät vilu ja nälkä voiton. Fafa'sissa herkullinen falafel-hummuspita ja sitten kotiin. Nyt taustalla pyörii pesukone, vieressä teetä ja suklaata, pieni päivitys ja sitten yhdistyksen hommiin nettipäivityksiä tekemään. Oivallinen päivä. Vaikkei isää enää olekaan. Nyyh.


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Siellä sun täällä

ja enimmäkseen kotona

Kävin viikonloppuna äidillä, kirppiksillä ja katsomassa äidin kanssa hänen vanhinta siskoaan. Sisko oli siirretty toiseen paikkaan, kodinomaiseen paikkaan. Ja kuinka se saikaan hänen silmänsä sädehtimään. Puhe ei oikein meinaa tulla, poika on tyttö, kissa on lehmä ja kuulo on näkö. Vaan eipä haittaa, kyky nauraa itselleen on edelleen olemassa. Tässä paikassa sisko saa auttaa ruuanlaittamisessa, pilkkoa ja kuoria. Saa pitää kissaa sylissään, jos kissa niin haluaa. Olipa miellyttävä kokemus.


Hetken ehdin haravoida kotipihalla, viritellä valoja kissojen ulkotarhaan. Nukkumatti tulee tänä iltana aikaisin. Ei tietoakaan muusta.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Muistiin itselleni

Pyykinpesua

Älä pese pyykkiä paperinenäliinan kanssa. Älä toista samaa virhettä seuraavan koneellisen kanssa.
Muuten menee ihan hyvin.


Muistaisinkohan nyt?