Sivut

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

34 vuoden tauon jälkeen

Hiihtolenkillä!

Minä kävin eilen vihdoin sillä hiihtolenkillä! Ajella hurautin ystävieni luo, sillä heidän talonsa edestä lähtee sopivasti pellolla oleva latu. Lisäksi kaipasin seuraa lenkille, sillä epäilin, ja aivan oikein, että hiihtolenkki 34 vuoden tauon jälkeen saa minut kovasti hihittelemään, nauramaan sekä kiljumaan innosta. Sitä en sentään uskonut, että minulla olisi perhosia vatsassa ennen hiihtolenkkiä, mutta näin vain kävi!

Vatsaa kipristeli mukavasti jännityksestä, jalat tärisivät (?) ja olin innoissani kuin lapsi! Matkaa lenkille tuli ehkä kilometrin verran ja siihen mahtui mukaan myös yksi pyllähdys - melkein tasamaalla. Sukset lipsuivat ja hiki virtasi, mutta oli se kyllä hauskaa!


Se, ettäkö hiihtäminen olisi jossain veressä ja takaraivossa noinkin pitkän tauon jälkeen, on mielestäni hieman liioiteltua puhetta. Lähdes uudelleen se on kyllä opeteltava.

12 kommenttia:

  1. Hieno suoritus, pääasia, että oli kivaa! Olen joskus opettanut täällä ulkomaalaisia ensikertalaisia aikuisia hiihtelemään, siinä näkee, että kyllä suomalaisella on lapsuuden hiihtotaito jossakin takaraivossa. Jos ei ole koskaan ollut suksilla on hiihtäminen tosi vaikeaa.

    VastaaPoista
  2. Sinäpä reipas ja rohkea olet! Onneksi sukset ovat tainneet kehittyä jonkin verran muutamassa vuosikymmenessä. Ne muinaiset puuläpyskät lipsuivat, ainakin meikäläisellä, (voitelusta riippumatta) yhtä paljon taakse ja sivuille kuin eteenpäin. Koulun hiihtopäivät olivat yhtä painajaista, kun sukset piti kaiken kukkuraksi kuljettaa ruuhkabussilla kouluun ja vielä kävelläretustaa ne kainalossa pysäkiltä ylämäkeä kouluun. Aaarggh.

    Mukavaa silti, että sinä olet löytänyt talviurheilun riemut uudelleen ;D

    VastaaPoista
  3. Huippua Mamma! Siitä se lähtee :)

    VastaaPoista
  4. Upeaa! Ja mahtavaa että oli hauskaa!
    Voi ei, Millanin kommentti oli suoraan omista koulumuistoistani, edelleen niistä tulee mullakin mieleen se niiden hankala kantaminen ja kuljettaminen, ei niinkään hiihtäminen. Mullakin oli ylämäki kouluun :-D
    Mutta aikuisena pääsee ehkä lähempää kotiovea tai voi mennä autolla.

    VastaaPoista
  5. Myrksy: Kyllä oli! Kaikesta kiljunnasta huolimatta :)

    Cheri: Juu, kyllä se varmasti niin on, että jossain takaraivossa ne aikaisemmat hiihtovuodet näkyvät! Mieli ehkä jopa hiihti paremmin kuin kroppa!

    Millan: Minä pidin hiihtämisestä koulussakin, mutta luistelu oli yhtä tuskaa! Sitä en oppinut lainkaan.

    Elina: Toivotaan ja uskotaan myös, että tästä se lähtee!

    VastaaPoista
  6. Saila: Varmasti suksien kuskaaminen oli hankalaa, mutta minä muistan vain luistinten painon! Ehkä siksi, että siitä en pitänyt!

    VastaaPoista
  7. Hienoa Mamma N! Pääasia on, että on hauskaa :)

    VastaaPoista
  8. Hyvänen aika, miksen mä tänne ole ikinä eksynyt???

    -no, nyt eksyin ☺

    VastaaPoista
  9. AnnaS: Hauskaa tosissaan oli! Ja huolimatta tyylistä ja matkanpituudesta, tänään tuntuu lihaksissakin! :)

    Pepi: Jaa-a, enpä osaa kertoa! Mutta tervetuloa vaan :)

    VastaaPoista
  10. Mahtavaa, että aloitit hiihtämisen uudelleen vuosien tauon jälkeen. Varmaan saat siitä jatkossakin iloa ja virkistystä.
    Mieheni osti tänä talvena sukset, ja hänellä oli samantapainen kokemus, että ensin täytyi vähän opetella. Varmaan silti pitää paikkansa sekin, mitä Cheri sanoi, että jollain tasolla me suomalaiset osaamme kuitenkin hiihtää, eli opettelu ei ole niin työlästä kuin täysin ensikertalaiselle.

    VastaaPoista
  11. Paula: Oli se hauskaa! Ja lihaksissa tuntuu vieläkin :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.