Sivut

tiistai 1. lokakuuta 2013

Itkupilli

Iästä riippumatta

Muistan kuinka katsoimme äitini kanssa Pieni talo preerialla -sarjaa ja itkimme joka jaksossa. Isäni ja veljeni katsoivat myös ja vilkuilivat meitä koko ajan. Välillä jompikumpi sanoi: "Joko ne itkee?" En ole niistä ajoista paljoa muuttunut. Katsoin eilen romanttisen komedian ja itku alkoi jo tuntia ennen loppua. Minkäs sitä itselleen voi. Tiedä sitten kuinka paljon eilinen jooga ja itkeminen vaikuttivat asiaan, mutta tänä aamuna minulla oli herätessäni ikävä päänsärky. Ensimmäisen kerran heräsin ennen seitsemää kiitos Helmi-kissan, seuraavalla kerralla kello kymmeneltä. Otin päänsärkytabletin ja menin uudelleen sänkyyn. Lopullinen herätys olikin sitten vasta puoli kahdeltatoista. Päänsärky oli onneksi kaikonnut. 


Minä itken ilosta, surusta, itken kun näen jonkun onnistuvan, itken kun olen vihainen. Varsinainen itkupilli siis. 

10 kommenttia:

  1. Mä olen myös herkkä itkemään (keskenään erilaisissa tunnelmissa).

    Helmille rapsutukset! :)

    VastaaPoista
  2. Itkeminen tekee hyvää keholle, saa itkeä jos siltä tuntuu. Mutta on siinä haittansakin. Pääsärky ja silmien turpoaminen.

    VastaaPoista
  3. Tuttua, voihan itku! Kun leffa alkaa itkettää, ei sille loppua tunnu tulevan. Joskus yritän keskittyä esim. puvustukseen, kampauksiin tai muihin seikkoihin, jotka vähentävät tarinaan uppoutumista!

    VastaaPoista
  4. Minäkin liikutun milloin mistäkin ja hyvinkin hassuista asioista.
    Love story-elokuvan katson mieluiten yksin, jotta saan itkeä ihan vapaasti :)

    VastaaPoista
  5. Minäkin itken joka käänteessä. Taitaa liittyä vähän tähän ikäänkin (50+). Kevätjuhlassa itketti niin, ettei suvivirren veisaamisesta tullut mitään. Ja elokuvia tms. katsoessa tulee helposti tippa linssiin. Ollaan rohkeasti herkkiksiä vaan :-)

    VastaaPoista
  6. Sirpa ja Kollo: Rapsutukset välitetty!

    Ausare: Kiitos! Otettu Porvoon hautausmaalla viime viikonloppuna.

    Myrsky ja Minna: Ja päänsärky niistä ikävämpi! Onneksi helpotti.

    Saila: Täytyy yrittää noita keinoja seuraavaksi!

    AnnaS: Itkun pidätteleminen se vasta kamalaa onkin, joten ymmärrän hyvin halusi katoa elokuvan yksin!

    Snabelbacka: Niin ollaankin :)

    VastaaPoista
  7. Oletko huomannut itkuherkkyyden lisääntyneen lähiaikoina...?
    Minä ainakin kohdallani liitän kyseisen ilmiön ikään ja hormoneihin liittyväksi. Nyyh :'(
    Itku tulee pintaan kun telkkariohjelmissa ihmiset laihtuvat ruokavaliomuutoksesta tai Miljonääriäidit pukevat koiranpennuilleen mekkoja päälle. Pahin oli Kuppilat kuntoon J. Sukulan käynti Koski TL.ssä. Luonto-ohjelmat tai Eläintenpeladtustiimi on nyt ihan katsomiskiellossa.
    Itkuherkkyyteen liittyy nyt muutakin kyllä, väsymykseni lähipiirissä tapahtuneisiin sairastumisiin liittyen.
    Mutta kaikella on aikansa !
    Jos pidättelen itkua takuuvarmasti päänsärky on edessä. Itku voimaannuttaa ja parantaa <3

    VastaaPoista
  8. Sulle kehtaan tunnustaa, että pieni vesipisara tuli silmäkulmaan jo pelkästä Pieni talo preerialla - sarjasta lukemisesta :D Se kun tuli joku vuosi sitten uusintana niin itkin jo siitä, että näin lehdessä esitysajan :D Moni ohjelma itkettää, mutta tuo Pieni talo preerialla on kyllä kaikista pahin nessupinon tuhoaja :)

    VastaaPoista
  9. Leenajapojat: Kun on ollut tällainen itkupilli koko ikänsä, niin muutosta ei niin hevillä ainakaan huomaa. Toivotaan, että lähipiirin asiat selviävät mitä parhaimmin!

    Kiki: Samaa mieltä! Pieni talo preerialla on tämän genren ehdoton itkettäjä!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.