Sivut

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Keinutuoli

kotiutui

Äidinäidilläni oli viimeisimmässä kodissaan mm kaksi pientä nojatuolia ja keinutuoli. Aikanaan ilmeisesti Askosta hankitut. Nojatuolit ovat kotiutuneet minulle jo reilut kymmenen vuotta sitten ja tänään sain vihdoin myös keinutuolin. Se on ollut odottamassa kuljetusta vanhemmillani jo vuosia.

Nojatuolit olen päällystyttänyt uudelleen, keinutuolissa on kangas 80-luvulta. Alkuperäinen kangas oli hataran muistini mukaan viininpunainen. Todennäköisesti päällystytän keinutuolinkin joskus, mutta toistaiseksi sitä saa verhota kalastajalangasta virkattu yhdenhengen sängynpeitto.

Nojatuoli. 

Kotiutunut keinutuoli. 

Keinutuolin saapuminen aiheuttaa jonkinmoista huonekalujen siirtoa paikasta toiseen. Niinhän siinä yleensä käy.

11 kommenttia:

  1. IHANA keinutuoli! :)
    T: kovanluokan keinutuolifani ja keinuilija
    p.s. aurinkoiset terkut POrvoosta :)

    VastaaPoista
  2. Ihania ovat molemmat tuolit! Taitavat olla muotokielestä päätellen samaa sarjaa! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana keinutuoli todellakin! Meillä on yläkerrassa anopin vanha keinutuoli, sellainen perinteinen malli. Tykkään kovasti keinutuolista, mutta tällä tassumäärällä se vaan on liian vaarallinen kapistus. Mutta nauti sinä tuolistasi :-)

    VastaaPoista
  4. Ihana keinustooli ♥. Varo vaan, Helmikin varmasti ihastuu siihen ja sitten joudutte "neuvottelemaan" keinutteluvuoroista (näin kävi meillä) ;)
    Topatun keinutuolin jälkeen muuten tavallinen keinutuoli on erittäin askeettinen ja kova, auts :D

    VastaaPoista
  5. Mummollani oli tuollainen keinutuoli ja siinä oli erittäin mukava istua. Minullakin oli keinutuoli, mutta siirsin sen vintille kun kissanpennut muuttivat taloon, pelkäsin, että tassu tai häntä jää jalaksen alle. En ole vieläkään uskaltanut tuoda sitä alas vaikka kai aikuinen kissa osaa varoa jalaksia.

    VastaaPoista
  6. Nätti se on! Mie olen pelännyt ajatusta keinutuolista just Cherin esittämän kissa-aspektin takia. Mutta kai te kaks aikuista naista siellä pärjäätte telomatta itteenne tai toisianne :)

    VastaaPoista
  7. Paljon tunnearvoa noissa huonekaluissa. Ja siistissä kunnossa ovat.

    VastaaPoista
  8. Milla: Kiitos! Minä olen myös aivan ihastunut tuohon keinutuoliin.

    Mama: Samaa sarjaa ovat! Keinutuolissa on kyllä parempi istua.

    Snabelbacka: Tassumäärä saattaa kyllä rajoittaa keinutuolinkäyttöä, ainakin jos on kovin vikkeliä tassuja.

    AnnaS: Yleensä Helmi jättää minulle istuimet, tuolin ja sohvan, pöydät ja lattia ovat Helmin valtakuntaa.

    Cheri: Uskoisin, että kissa osaa varoa!

    Zepa: Kyllä me pärjätään keinutuolinkin kanssa!

    Myrsky ja Minna: Yllättävän hyvässä kunnossa minunkin mielestäni!

    VastaaPoista
  9. Hei, meillä on mökin vintillä sama topattu keinutuoli. Se on ensimmäinen huonekalu, jonka Ukki ja minä ostimme yhdessä 1980 vuokrakaksioomme vanhantavarankaupasta. Muistan edelleen että se maksoi 100 markkaa. Meillä se ei enää ole käytössä, mutta emme ole raaskineet heittää pois.

    VastaaPoista
  10. Mummollani oli prikulleen sama stooli. Veli keinui pienenä ja isona niin että keikahti nurin selälleen. Kiva muisto. :-)

    VastaaPoista
  11. Inna Vaara: Hauska sattuma! Tuossa tuolissa on kyllä tosi hyvä istua, ehkä teidänkin tuolillenne tulee vielä joskus käyttöä.

    Tellis: No kappas! Siellä myös. On kyllä saanut keinua tosi kovaa että tuolla tuolilla kippaa.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.