Sivut

lauantai 2. helmikuuta 2013

Emil ja Leni

Lapsuusmuisto

Minulla kävi vieraita ja intouduin kertomaan tarinan lapsuudestani.

Kun olin alle esikouluikäinen naapurissamme asui leipuripariskunta Emil ja Leni ja minä rakastin munkkeja. Emil ja Leni olivat täysin ruotsinkielisiä ja olivat opettaneet minulle ruotsinkielisiä lastenlauluja. Niitä sitten lauleskelin iloisena munkkien toivossa. Koska kotonani ei oltu musikaalisia, nämä ruotsinkieliset lastenlaulut olivat ainoat osaamani.

Kun menin (suomenkieliseen) esikouluun päiväää myöhemmin kuin muut, olin mennyt luokkahuoneeseen ja kysynyt muilta tarhakavereiltani: "Haluaisitteko, että laulan teille?" Lastentarhan opettajani oli sitten kysynyt haluaisinko säestystä ja se oli minulle sopinut. Olin  esittänyt laulun "Jungfru jungfru här är karusellen..." . Äitini oli tästä päätellyt, että sopeuduin tarhaoloihin ja lähtenyt pois.

Kun jäljellä oli enää Emil, ja minulla jokin merkkipäivä, sain Emililtä tämän maljakon täynnä heidän pihallaan kasvaneita kukkia.


Maljakko on ihanan sininen ja se on yksi aarteistani.
 
Kiitos vieraille! Oli mukava tarinoida kanssanne.

11 kommenttia:

  1. Kiitos kutsusta! Oli mukavaa olla sinun ja Helmin vieraana.
    Esineisiin liittyvät muistot ja erityisesti henkilöt ovat osa historiaamme. Muistot lisäävät esineiden arvoa ja tekevät niistä korvaamattomia.

    VastaaPoista
  2. Tuo maljakko on u-p-e-a! Kiitos, oli mukava päivä!

    VastaaPoista
  3. Paula: Ole hyvä! Oli oikein mukavaa kun pääsit Naukulaan.

    Nettimartta: Mitä? Ei kai tämän nyt surullinen pitänyt olla? Ihan iloisena minä lauloin :)

    Sirpa ja Kollo: Minäkin olen aina pitänyt tuosta maljakosta vaikken sitä Emilin ja Lenin luota muistakaan.

    Saila: Ole hyvä! Mukavaa kun pääsit tulemaan.

    VastaaPoista
  4. Ihana lapsuusmuisto ja upea maljakko :)

    VastaaPoista
  5. Upea maljakko ja vielä upeampi muisto! :)

    VastaaPoista
  6. Tarinat antavat esineille paljon. On mukava käsitellä tavaroita, jotka kantavat muistoja mukanaan.

    VastaaPoista
  7. Ninni: Niin :) Yritimme äitini kanssa muistella koska olisin maljakon saanut, ja kummallakin pyöri mielessä ylioppilasjuhlani! Eli munkin syönnillä ja sillä tapahtumalla oli aikaa rutkasti siinä välissäkin.

    Myrsky: Minulla tuo muisto tuo hymyn huulille.

    Kiitos Elina!

    Cheri: Juuri näin. Sen kyllä muiston ihan tuntee, kun koskaa tavaraa.

    Kiitos Pirkko!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.