maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen saldo

ja puinen rasia

Aika valuu käsistä. Tuntuu kuin viime torstaista olisi iäisyys ja silti se oli ihan vasta. En ehtinyt rapsutella pihaa, enkä tiedä olisinko tarjennutkaan. Sen verran kylmä oli. En käynyt kävelyllä, en pyörälenkillä. Sen sijaan luin kaksi kirjaa, vierailin ystävillä, siivosin äitini kanssa isäni vaatekomeroa ja lajittelimme vaatteita kierrätykseen, kävimme hakemassa äidilleni toisen pienen pyöreän pöydän terassille ja joimme pullakahvit. Tapasin lyhyesti tätini, isäni isosiskon.



Tänään kävin tunnevyöhyketerapiassa, toisen kerran elämässäni. Uskaltauduin kun tiesin, että sitä harjoitteleva nainen on hyvä siinä mihin ryhtyy. Näin oli. Jo ensimmäisen kerran jälkeen sisällä kumpuava kiukku on rauhoittunut ja nyt toisella kerralla ja sen jälkeen olen miettinyt kaikenlaista. Aikaa, sen kulumista, sitä osaanko oikeastaan sanoa ei, palkitsenko vai lohdutan itseäni syömällä vai molempia? Olen myös miettinyt mitä minun keittiön ikkunastani pitäisi näkyä, sitä kuinka lämpimänä kesälauantaina kävelin soratietä vanhemmilleni ja nenässä tuoksui vastaleikatun nurmikon ja lämpiävän saunan tuoksu. En tiedä mistä tulin, enkä tiedä mitä oli tapahtunut ennen tai jälkeen, muistain kuitenkin tuon hetken. Olen miettinyt kuinka kesälauantaina astuin pienkerrostalon rappukäytävään ja vastaan leijui naapurin vieno saksofonin soitto. Tuolloinkin olin erittäin onnellinen. En minä onneton ole nytkään. Silti olen päätynyt miettimään noita erityisen onnellisuuden hetkiä, sitä miten ne voisi kopioida arkeen.


Sain mukaani Porvoosta puisen rasian, sen kantta koristaa naisfiguuri ja rasialla on tassut. Sisällä on nuoruudenkuvia isästäni. Pieniä, valkoreunaisia kuvia. Uusi aarteeni. 


Uusin nyt lukuvuorossa-listani. Osa luetuista on unohtunut, lukeminen on ollut vähäistä ja hidasta. Listassa kuitenkin nyt viimeisimmät.

Lukuvuorossa: Rantanen Leena; Avioliittoon ranskalaisittain ja muita kertomuksia Pariisista, Viisas elämä, 2016. 

Lukuvuorossa: Hawkins Paula, Nainen Junassa, mitä hän näki?, Seven, 2016.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Reykjavikin yöt, Blue Moon, 2014.

Lukuvuorossa: Indridason Arnaldur: Varjojen Kujat, Blue Moon, 2015. 

14 kommenttia:

  1. Tuntuu jotenkin, aika paljonkin, tutulta. Vaikkei minulla olekaan tuollaista rasiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasia on ihmeellinen, mietin onkohan isä sen itse tehnyt.

      Poista
  2. Kaunis rasia, jonka sisältö on erityisen tärkeä.

    VastaaPoista
  3. Oi, mikä aarrearkku tuo puurasia...ja kauniskin vielä♥
    Tunnevyöhyketerapiassa...haliaisin tuta kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnevyöhyketerapia koostui tunnin haastattelusta ja tunnin vyöhyketerapiasta. Hyvä kokemus.

      Poista
  4. Ihana aarrerasia 💛
    Mielenkiintoista, tunnevyöhyketerapia.
    Avaa varmasti lukkoja, tekee ehkä kipeää mutta auttaa eteenpäin 💟

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.