Sivut

tiistai 11. marraskuuta 2014

Viimeinen osa 5/5

Kahvi-/teekuppihaaste

Tämä aamu käynnistyi inkivääriteen voimalla. Kiitos vielä mukavasta haasteesta Pirjo


Aamuteen kaverina minulla oli tuttu luonnonjogurttiannos banaanilla ja puolukoilla terästettynä.

Aamuteen aikana mietin kiirettä. Mikä se on? Mistä se tulee? Jos se on kerran tullut, pääseekö siitä eroon? Toiset pitävät sitä ystävänään, toiset se saa lamaannutettua. On se aika ihmeellinen se kiire.

8 kommenttia:

  1. :) Mukavaa kun otit haasteen vastaan.
    Teessä on jotain tosi kodikasta. Kaunis tuo sinun teekannu.
    Kiire -huh! Kamala laji :/

    VastaaPoista
  2. Teekannusi on upea. Pikkuinen kiire saa mut toimimaan tehokkaasti, mutta jatkuva kiire syö naista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin pidän pienestä kiireestä.

      Poista
  3. Inkivääritee kuulostaa hyvältä ja lämmittävältä. Minun oivallukseni kiireestä (ja ihan pakon edessä kun ei rahkeet enää meinanneet riittää) on ollut se, että kiire on tunne. Ja ihminen pystyy hallitsemaan ja muuttamaan tunteitaan (ainakin hajoittelulla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjoittelu tekee mestarin! Huomiosi on oivallinen ja se pitäisi muistaa kun kiire iskee.

      Poista
  4. On tuo kiire kumma juttu, kun se joskus on minullekin eläkeläiselle niin paha, etten aamulla kerkeä pestä hampaita enkä laittaa naamarasvaa. Nuo ovat vuosikymmenien rutiineja, jotka nyt ovat pettäneet. Kun on "kiire". Absurdia.

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina.