Sivut

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Minä en ikinä...

vaan sitten kuitenkin

Ei pitäisi koskaan sanoa ei ikinä. Aina siihen sanontaan sortuu ja aina sitä joutuu tunnustamaan itselleen, että kyllä sitä sitten kuitenkin. Minunkaan ei ikinä pitänyt ostaa joulukukkia, joissa on hileitä.


Viime viikonloppuna ostin.

Lukuvuorossa: Ismo Kajander, Anna Kortelainen Pariisin tuoksu, Musta Taide 2009, hankinta kirppikseltä (luettu jo). 

Lukuvuorossa: Morton Kate Kaukaiset hetket, Bazar, 2015, ostettu uutena kirjakaupasta. Morton fanin vain pitää sijoittaa näihin. 

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No niin onkin! Huh. Melkein siis meinasin!

      Poista
  2. Hitto kun ne tuuppaa noita hileitä joka paikkaan :/
    Minen nimittäin tykkää yhtään. Ja taannoin kun valkkasin paria yrttystä kotiin, niin ei e n s i m m ä i s t ä k ä ä n koko puljussa ilam hileitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut kanssasi täysin samaa mieltä, tähän jouluun asti!

      Poista
  3. Minä en ikinä osta joulukukkaa hileillä - vaan saas nähdä...

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa aina.